maanantai 25. kesäkuuta 2012

Summer solstice II

Niin on jälleen takana juhannus, litha, keskikesä, miksi kukin tuota ajankohtaa tahtookaan kutsua. Tänä vuonna se meni mukavammin kuin edellisinä, jotka on tullut valitettavasti homehduttua kotona. Nyt tuli oltua paljon ulkona ja nautittua niin luonnosta kuin jäätelöstäkin. Senkin sai jälleen kerran todeta, että kesällä paras aika olla ulkona on ilta ja yö, kun on mukavan lämmintä, mutta ei tarvitse paahtua ja hikoilla itseään hengiltä. Ulkona jaksaisi kävellä vaikka ikuisesti.

Torstaina rakas ystäväni tuli kyläilemään ja lähdimme illalla ulos. Alkuperäiset suunnitelmat menivät hieman lyttyyn, mutta se ei oikeastaan haitannut lainkaan vaan oli ihanaa olla vain ulkona, istuskella Ruttopuistossa ja kävellä siellä sun täällä ilman varsinaista päämäärää. Turistitkin tarjosivat hieman hupia kun vastaantulleilta miehiltä kuului kommentti tyyliin "gothics". Muuten hyvä, mutta kuten ystäväni sanoikin, hän ei ole goottia nähnytkään :D. Minä olen joskus kuvissa. Eikös ne gootit olleet muinaista germaanista porukkaa?




Mustarastasherralla oli herkkuateria

Perjantaina suunnitelmien mukaisesti meikkasin ystäväni. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että jopa onnistuin  jonkun muun meikkaamisessa ja olin tyytyväinen lopputulokseen. Itseäni osaan meikata, mutta muita en todellakaan.

Kuva ei ihan tee oikeutta todellisuudelle
Ennen meikkileikkejä tuli leivottua myös suklaakeksejä, joista ei valitettavasti ole kuvaa, mutta olivat hyviä. Tai no, ovat edelleen koska niitä on vielä pari jäljellä. Kokeilin niihin tällä kertaa chilikaakaota, mutta todettua, että sitä saa laittaa huomattavasti reilummin, että siitä oikeasti on jotain iloa. Nyt sitä ei syödessä voinut sanoa huomaavansa. Harmi.

Emme lähteneet perjantaina mihinkään kauas vaan pyörimme tässä lähellä luonnon ja sen asukkaiden parissa. Muutaman ihmisenkin joutui näkemään, mutta ei se niin kamalaa kuitenkaan ollut :D
Toisin kuin torstai-iltana, nyt oli aivan liian kuuma, mitä vihaan. Takki päällä on liian kuuma ja jos sen ottaa pois, saattaa saada väriä. Mikäs sen hauskempaa kuin kärähtää/ruskettua pitsipaidan läpi. Tulisi takuulla hieno kuviointi ihoon. Tällä kertaa tuli vain punaisia länttejä. Kiitos paljon hyttyset!

Kalalokki yrittää olla taiteellinen
Sinisorsaherra siistiytyy

Demoniorava
Löytyi hyvin kaunis ruusu


Torstaina ja perjantaina oli oikein mukava sää, mikä oli hyvä, kun oli tarkoituskin olla ulkona, mutta lauantaina kun ystäväni lähti, satoi ja oli harmaata. Lämmintä kuitenkin oli, kun saatoin ystäväni junalle. Oli kivaa olla ulkona rennosti meikittä ja isossa hupparissa.
Sain ystävältäni tuliaisiksi kipeän kurkun ;_________;

Eilen tuossa ihan vieressä lenteli leppälintu ja se vieläpä tuli ihan ikkunan viereen lentämään paikoillaan, että sitä sai ihastella kunnolla. Siitä on pitkä aika, kun on viimeksi leppälinnun nähnyt.
Olen muuten vähän tällainen diy ornitologi, että lintujuttuja (ja muitakin eläimiä) voi tulla jatkossakin. Olen aina viihtynyt lintujen seurassa ihmisiä paremmin ja ollut kiinnostunut niistä ihan pienestä asti. En ole mikään paras ihminen oppimaan asioita, mutta esimerkiksi lintujen ja muiden eläinten latinankieliset nimet jäivät jo lapsena ihan yrittämättä päähän. Sieltä taisi lähteä myös yleinen kiinnostus latinaa kohtaan.
On mukavaa kun voi vain äänen perusteella vaikkapa erottaa kalalokin harmaalokista, mutta se ei, että on samalla myös vähän "lintupoliisi". Sitä meinaa repiä vähäiset hiukset päästään kun joku ei erota harakkaa variksesta.
Eksyin tehokkaasti aiheesta, mutta ei se mitään. Ei tullut niin kuvapainotteinen postaus.

torstai 21. kesäkuuta 2012

Summer Solstice


Uudet, vähän kotoisammat kynnet. Toisessa kädessä on pelkkää valkoista.



~ ~ ~


Rakkautta tuo biisi ja ehdottoman koukuttava. Damh the Bard on muutenkin yksi suosikkiartisteistani ja hänen musiikkinsa on tuonut paljon sisäistä rauhaa. Hyvin tärkeä artisti minulle ja tutustumisen arvoinen, jos ei vielä tuttu ole.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Art never comes from happiness


Chuck Palahniukin kuuluisa sitaatti on suhteellisen oikeassa. Joskus olisin pitänyt sitä ehdottomana totuutena, mutta en enää. Näkemys on avartunut ja nyt niin sanottua taidetta syntyy myös hymy huulilla. Runojen kirjoittaminen tosin kuihtui sitä mukaa mitä paremmin asiat olivat.

Mutta, nyt se jo lupailemani postaus eli vanhaa (oikeasti vain parin vuoden sisällä tehtyä) taidetta piirrosten muodossa. Muutaman maalauksen laitan omaan postaukseen.
Tämä on hyvä tehdä tänään kun sain vähän luonnosteltua jotain uuttakin.

Nyt kuvien pariin.

"Poikani" Corbin Carfax



Anna-Varney kissana

Noitapoikani Milo


Korppu sanoo hei, jälleen

Lester -vampyyri ja hänen autonsa ikinvanhasta novellistani

Ystäväni runon innoittama kuva



Kolme viimeistä ovat tietokoneella värin saaneita, mutta kuitenkin käsin piirrettyjä ja tussattuja. Muuten ovat oikeastaan täysin lyijykynällä tehtyjä, paria pientä värin lisäystä lukuun ottamatta.
Kuten voi huomata, taustat eivät ole vahvuuteni :D. Olen liian laiska tekemään niitä ja pelkään pilaavani itse kuvan tekemällä jonkinlaisen taustan, mistä kuitenkin tulisi ruma.

En pahastu jonkinlaisesta palautteesta, vaikka en sellaista odotakaan saavani ^,...,^

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Tylsyyden iskiessä...

... piirrä Paintilla ja läppärin hiirellä Veljanov. Saa hyvät naurut.


Hän on kovin vänkyrän oloinen. Pitäisi kai ottaa uusiksi ihan kunnolla paperille :D

Koska kidutan muutamaa lukijaani näillä Paint-töherryksillä niin voisin lohdutukseksi tässä lähiaikoina postata vanhoja piirroksia/maalauksia. Ehkä huomenna jos saan aikaiseksi.

Kovin harmaa ja sateinen päivä on tänään. Ei riitä luonnonvalo edes piirtämiseen ja keinovalossa en oikein tykkää tehdä mitään. Talvella olen piirtänyt ja maalannut jopa kynttilänvalossa mieluummin. Eipä sitä joskus muinoinkaan ollut taiteilijoilla mitään hehkulamppuja ilonaan.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

I cannot bear the sun so I close my eyes

Eilen tuli siis käytyä Hietsun kirpparilla, mutta eihän sieltä tietenkään löytynyt yhtään mitään. Tuntuu aina siltä, että muut tekevät kaikenlaisia hienoja löytöjä, mutta itse en koskaan löydä mitään. Tai no jos totta puhutaan niin pari ihan kivaa pikkujuttua tuli vastaan, mutta en kuitenkaan ostanut kun muuta etsin. Oli kuitenkin piristävä kirpparireissu, kiitos yhden mukavan myyjän, jonka kanssa tuli juteltua pitkä tovi. Siitä tulee aina yhtä hyvä mieli kun joku kehuu meikkejä ^,...,^ . Se oli jo toinen kerta ihan vähän ajan sisällä. Hihhi.

Rakastan tuota paitaa. Helman pitsi ei valitettavasti tuossa nyt lainkaan näy.


Koska kirpparilta ei löytynyt mitään, tuli kierreltyä muutenkin kaupungilla ja se oli kerrankin tuottoisaa, eli tein monta hyvää ja halpaa löytöä. Itse asiassa vain yhdestä asiasta jouduin maksamaan täyden hinnan ja sekin oli halpa. Tiskiharja nimittäin.

Joka gootin must have -tiskiharja
Olen haeskellut jo kauan sopivaa paitaa, jonka suhteen olen kovin nirso, eikä täydellistä ole vielä tullut vastaan muuta kuin ihan liian kalliina, pahimpana lähes täydellinen D&G -paita. Ei ihan minun budjettini mukainen, harmi vaan. Muutenkin ostan mieluummin second handina, saa muka vähän persoonallisempaa, mitä ei ole kaupassa rekkikaupalla. No, tälläkään kertaa ei sopivaa paitaa tullut vastaan, mutta sen sijaan tein toisen hyvän löydön UFFista, nimittäin kunnosta päätellen täysin käyttämättömän perus pitsipaidan vain viiden euron hintaan. Kiina trikoon (:D ) paita tuo on, mutta ei kyllä uutena ole siltikään noin vähän maksanut. Tuollaista peruspaitaa olenkin kaivannut ja rakastuin tuohon hetkessä.

Paita päällä
Seuraava löytö olivat aurinkolasit. Olen kaivannut jo pitkään tuollaisia isompia laseja, jotka ihan oikeasti suojaavat auringolta. Olen taas vaihteeksi kovin nirso, joten kivoja on todella hankala löytää. Noita kyseisiä katselin jo viime kesänä, mutta en koskaan raaskinut ostaa. Hyvä niin, koska nyt ne kävelivät vastaan hieman yli puolet hinnasta pois, eli vain yhdeksän euron hintaan.
Arskat näkyvät tuolla alussa käytössä ja tässä niiden kiva yksityiskohta, johon tykästyin jo silloin viime kesänä.


Ja viimeisenä nappasin mukaani kahdella eurolla tuubimallisen huivin Sokoksesta. Se on tuollaista ohutta harsoa ja on maksanut uutena yli kymmenen euroa o__O. En ikinä olisi sitä hintaa maksanut, mutta kaksi euroa oli järkevä. Ajatukseni olikin tehdä siitä jotain, eli lähinnä itse harson takia sen ostin, en siksi että se on huivi. Saa nähdä saanko mitään aikaiseksi, mutta jotain suruhunnun kaltaista tekelettä ajattelin.


Minä ja aurinko emme muuten ole ystäviä keskenämme. Heti kun oli vähän aikaa auringossa niin sitten oli illalla pää niin kipeä ettei mitään rajaa. I vampyr. Jokakesäinen "ilo" tuo. En onneksi viihdy auringossa muutenkaan, koska en halua kärähtää. Kuumuus on kamalaa, mutta toisaalta pidän kesän valoisuudesta, etenkin iltaisin. Onko mitään ihanampaa kuin lämmin kesäilta ja luonnon oma konsertti.
Auringosta voi sentään saada ihan kivoja kuvia.


†††

Alkaa olla hieman jano kun on vetänyt tässä kahta pussillista pop cornia ja Angry Birds -karkkeja. Ovat ihan hyviä, mikä ei sinänsä yllätä kun ovat kuitenkin Fazerin tekemiä, että ihan laatutuotteesta on kyse.

Toissapäivänä löysin matoltani maailman söpöimmän otuksen, nimittäin vauvalukin!
Taidan olla hieman poikkeuksellinen kun olen heti ottamassa kaikki ötökät ja hämähäkit syliin. Kaikki muut tuntuvat suhtautuvan tyyliin "hyi" "iik" "apua". Pidän kaikista otuksista, ihan sama onko niillä karvat vai höyhenet tai vaikka kahdeksan jalkaa.

Tuitui pikkuinen : 3


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Blood drops or polka dots

Siinäpä pohdittavaa. Tarkoituksena oli lakata kynnet synkästi (lue: tylsästi mustiksi), mutta meni pahasti pieleen kun musta lakka osoittautui pahemmaksi mönjäksi kuin kuivahtanut terva. Yksi kynsi lakkaantui jopa järkevän oloisesti ja seuraavasta ei tullut enää yhtään mitään. Siinä vaiheessa kynsilakanpoistoaine huhuili hyvin kutsuvasti ja lakat lähtivät rumentamasta kynsiä. Seuraava yritys tapahtui mustan ohella toisella suosikkivärillä, eli valkoisella. Itse asiassa taidan pitää valkoisesta jopa enemmän, kun musta on jotenkin niin... tavallinen.
Vähän näpertelyä niin ikää hieman mönjääntyneellä punaisella lakalla ja hokkus pokkus, siinä oli sitten ne synkät kynnet valmiina.



Taitaa olla aika ostaa uusi musta kynsilakka, jotta voi sitten toteuttaa itseään niin kuin oli tarkoituskin. Ovathan nuo sievät pilkut toki melkoisesti veren värisiä, että kai sitäkin voi jonkinlaiseksi synkkyydeksi kutsua, voihan?
Voisivat kynnet nyt vielä hieman kasvaa pituutta niin olisi jees.

Toissapäivänä sain vähän tuherrettua jotain paperille. Hyvin nopeasti, kun ei jaksanut ruveta tekemään mitään hienoa. Olen ihan liian saamaton, mitä taiteiluun tulee. Pitäisi ottaa jollain keinolla itseään niskasta kiinni ja yrittää.

Herkkää, eikö?

Jonkinlaisena idean lähteenä toimi Sopor Aeternuksen Saturn Devouring His Children, joskaan ei tuo nyt kyseiselle biisille kauheasti oikeutta taida tehdä. Tosin ei kai sitä pidä liikoja odottaakaan kun tekee jotain ehkä vartissa.
Voisi tässä joku päivä postata vanhoja piirustuksia/maalauksia, kun ei näitä uusiakaan oikein tunnu nyt kauheasti syntyvän.

Monenkohan ihmisen kakuksi Viennetta muuten on tarkoitettu? Vedin tuossa juuri yli puolikkaan kerralla. No mutta kun ei mikään pieni siivu riitä mihinkään! Minun kakkupalanikaan eivät tosin meinaa koskaan mahtua lautaselle... 

Huomenna olisi tarkoitus lähteä kirpparille etsimään jotain sopivaa korua, toisin sanottuna ristiä. Yksi tietty asu tarvitsee sen seurakseen. Niin se aina menee, että kehittelee mielessään jonkun asukokonaisuuden ja sitten se pitää yrittää parhaansa mukaan toteuttaa.
Jos ei löydy sopivaa ristiä niin ehkä sitten jotain muuta kivaa. Se musta kynsilakka, joskaan ei kirpparilta vaan ihan kaupasta.

torstai 7. kesäkuuta 2012

My mommy always said there were no monsters

Ensimmäinen lukija ^,...,^  . Mukavaa, etten enää selitä täällä ihan yksin.

Mutta nyt siihen itse asiaan eli Prometheus -elokuvaan, jonka kävin tuossa pari päivää sitten katsomassa. Odotukseni eivät olleet erityisen suuret, koska en yleensä lämpene ajatukselle että vanhoille elokuville tehdään myöhemmin jatkoa. Tuossa ei tietenkään voinut puhua jatkosta ihan konkreettisesti kun elokuva sijoittuu aikaan ennen vanhoja Alieneita. En kuitenkaan odottanut Prometheuksen olevan ihan huonokaan, koska olihan ohjaksissa taas itse Ridley Scott. Jonkun muun ohjaamana olisi saattanut jäädä välistä.
Koska odotukset eivät olleet pilvissä, voisin väittää, että yllätyin positiivisesti. Siihen riitti tietenkin jo se, että Giger oli jälleen vahvasti läsnä. Olin rakastunut Alien -elokuvien hirviöihin ja muuhun visuaaliseen olemukseen jo ihan pikkukakarana ennen kuin todellakaan olin nähnyt yhtään elokuvista. Ihastelin vain Alien -pienoismalleja. Nykyään elättelen toivoa siitä, että olen joskus tarpeeksi rikas hankkiakseni aidon kokoisen alienin itselleni. Facehuggerin aion vielä hankkia, se kun on toivottavasti hieman halvempi.


Alussa Prometheus oli ehkä hieman tylsän puoleinen, mutta vähitellen meno parani ja olihan siellä sitten kakussa se kirsikkakin, mutta en rupea selostamaan asiasta sen enempää, ettei mene spoilaamisen puolelle. Jokainen asiasta kiinnostunut katsokoon elokuvan itse tai etsiköön haluamansa tiedon toisaalta.


Itselleni tärkeintä olivat tietenkin kaikenlaiset kivat pikku hirviöt, mutta oli siellä joukossa tietenkin myös näyttelijöitä. En voi sanoa, että kukaan näyttelijöistä ansaitsisi erikseen mainintaa, vaikka kenestäkään ei ole myöskään pahaa sanottavaa. Noomi Rapace roolihahmoimeen kärsi pahasti siitä, ettei Ellen Ripleyn vahvan naishamon tasolle ole helppo päästä. Vaikutti siltä, että vähän siihen suuntaan oli kuitenkin pyritty.
Nyt sitten vain odotellaan jatkoa, koska Prometheuksen loppu oli sitä lupaileva. Se lohduttaa, ettei näitä alku-alieneita voi tehdä loputtomasti, ettei mene aikajanat päällekkäin.
Loppuun voi todeta, että kannattaa käydä katsomassa jos Alienit yhtään kiinnostavat.

Tein minuuttialienin Paintilla, tuolla suurella lahjalla taiteelle :D. Voisi tässä lähiaikoina ottaa itseään niskasta kiinni ja yrittää ihan tosissaan piirtää/maalata alienin. Muutaman vuoden ajan se on ollut mielessä mutta ei silti ole tullut yritettyä koskaan. Ei sitä kai vaan halua pilata mitään niin hienoa.


Brainclaw'n Dead Monsters vain alun ensimmäisen lauseen vuoksi:



Tunnen itseni tyhmäksi kun en edelleenkään osaa upottaa videota -____-

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

She's in Parties

Tullut hieman taukoa tähän, mutta nyt sain viimein itsestäni irti kirjoittaa. Perjantaina tuli oltua ystävän ylioppilas/valmistujaisjuhlissa. Menimme toisen ystäväni kanssa yhdessä kun juhlakalu on yhteinen ystävä ja matkakin sujui mukavasti. VR tosin yllätti taas, eivätkä tietokoneet toimineet. Jos minulta kysytään, se oli vain hyvä asia, että liput sai ostaa junasta. VR:n lippukassoilla jonottaessa ei ehkä olisi ehtinyt koko junaan, sillä aikataulumme oli melko tiukka. Perille Turenkiin siis päästiin ehjin ja myös kuivin nahoin.
Lähinnä istuskelua nuo jutut olivat, mutta yhtä kaikki oli mukavaa ja syötävää ja juotavaakin löytyi riittävästi (omalla kohdallani vain kolme siideriä, mitään humalajuomista kun en todellakaan harrasta, eikä se edes tuollaiseen juhlaan kuulu). Oli mukavaa, että vieraistakin löytyi pari vähän saman henkistä tyyppiä joiden kanssa jutteleminen sujui mukavasti. Tuli jopa yhden mukavan tyttösen kanssa sovittua, että mennään tässä kesällä kiertelemään ties mitä vintage-putiikkeja, hän kun myös asuu Helsingissä. Minä tykkään, lompakko ei. Tosin katseleminenkin on kivaa, vaikka ei mitään ostaisi.
Juhlapaikalta päädyttiin vielä baariin tasoa Ale, eli ei ihan minun paikkani. Oli siellä yksi kiinnostavan näköinen pitkätukka joka myös katosi heti :'( . Viski lohdutti.  Ja viuhka, koska hieman kuuma siellä kieltämättä alkoi tulla.

Epäedustuskuva

Yömme vietimme tuoreen kihlaparin (aijai sitä onnellisuutta ^,..,^ ) ja heidän kahden ihanan kissansa luona. Tällä kertaa ei jäänyt kissa sohvan sisään. Edellisellä yöpymiskerralla Ninja-parka jäi sohvaa koottaessa sen sisään maukumaan. Oli ihan surkeana sieltä pois päästyään.


Ninja

Juksu

Ninja ei ole kovin seurallinen, mutta Juksu on melkoinen sylivauva. Joutui raukka jatkuvasti syliin :D.

Kotimatkalla löysin harakkavauvan ja se piti tietenkin myös kuvata. Äiti- tai isäharakka ei oikein tykännyt vaan säksätti vihaisesti puussa. Pyrin ottamaan kuvan nopeasti ilman turhaa vauvan ahdistelua.

Harakkavauva

Tänään näkyi kaunis sateenkaari, mutta kamera ei tietenkään suostunut kunnolla yhteistyöhön ja kuvat olivat epäonnistuneita.
Nyt menen kuitenkin keittämään yrttiteetä ja huomenna palailen elokuva-aiheisen postauksen parissa.