That's a very fine chardonnay you're not drinking

 

Kohta alkaa loma ja se on melkeinpä masentavaa. En olisi vielä vaikka vuosi sitten uskonut, että koulussa voi viihtyä näin hyvin ja opiskelu voi olla niin mukavaa. Tosin miksipä se ei olisi, kun koko koulu pyörii ruoan ympärillä ja kukapa nyt ei ruokaa rakastaisi.
Salijaksokin meni tuossa joku kuukausi sitten ja se meni oikein hyvin. Sitä ennen pelkäsin, mitä siitä tulee ja stressasin turhaan, mutta nyt melkeinpä ikävöin sinne takaisin. Voivoi. Onneksi syksyllä on jakso keittiössä, niin pääsee takaisin ravintolan puolelle ja saman mukavan henkilökunnan pariin. Vähän turhankin viehättävä hovimestari löytyy sieltä, höhö. Se ei haittaa yhtään :D
Jos joku ei tajunnut, niin koulun yhteydessä siis toimii myös ihan virallinen ravintola, joka tosin pyörii paljolti oppilastyövoimalla. Vain hovimestarit ja vuoromestarit ovat palkattua henkilökuntaa.
Tervemenoa syömään! On myös Perhon omaa pienpanimo-olutta!

On koulu välillä vähän rankempaakin, kun pitää litkiä alkoholeja toisinaan ennen kahtatoista. Vaikkapa kuutta eri punaviiniä. En kuitenkaan valita, koska se on ollut hyvin opettavaista. Yhtäkkiä sitä osaa tulkita viinejäkin ihan eri tavalla.

Champagne

Red wine & white wine

Huomennakin on rankka koulupäivä tiedossa. Väkeviä viinejä ja sitten illemmalla Emoon syömään. Electrolux kustantaa palkkioksi, kun teimme catering-keikan. Pakko myöntää, etten ole yleisesti ottaen käynyt kauheasti ravintoloissa. Yleensä on liian köyhä olo, mutta nyt ei haittaa kun joku muu maksaa :D

Näkymät koulun parvekkeelta (johon oppilailla ei ole asiaa) Hietsun hautausmaalle. Erityisesti edesmenneillä ruotsintunneilla oli mukava toljotella pää tyhjänä hautausmaan suuntaan.

 

 

* * *

Saa tulla nykimään hihasta, jos sattuu eksymään katsomaan Sean Brennania.

Siirryin myös vähän enemmän nykyaikaan ja hankin Instagramin. Tervetuloa seuraamaan, jos kiinnostaa. Luvassa on varmasti ruokakuvia ja ties mitä muuta. Minut löytää nimellä ss_friedhof.

Hi, hi, hi there!

 

R.I.P.

H.R.Giger

 

 

 

 

 

Hieno taiteilija kuoli, mutta blogilleni ei ole käynyt samoin, vaikka tässä onkin päässyt meno kovin hiljaiseksi menemään. Osoitan syyttävällä sormella koulua, joka vie aikaa ja jaksamista, vaikka siellä ilolla käykin.



Koska olette ehkä jo unohtaneet miltä näytän, niin heitän tähän vielä pari jotain random naamakuvaa. Olkaa hyvä. Joku päivä myös kirjoittelen kunnon postauksen, nyt ei jaksa kun pitäisi käydä nukkumaan. Kamalan juurikasvun sentään sain tänään värjättyä pois, sen verran jaksoin jotain hyödyllistä tehdä. Hyvä minä!

 



When you get there will you kiss the dead for me?

 

 

Jotain ei niin mustaa. Herra Evan Harvester eräästä keskeneräisestä tarinasta, joka vielä joku kaunis päivä tulee olemaan täysipituinen kirja.

The winter slammed us like a fist

 

 

Hieman on vanhoja kuvia, mutta ei voi mitään. Tarkoitus on vain kertoa, että jopa Tarjoustalon poistokorista voi löytää huimaan euron hintaan kivat korvikset. Nappasin nuo mukaan ajatuksella, että näistä voisi ehkä joskus näperrellä jotain. Kotona lykkäsin korvikset korviin ja totesin, että nehän on ihan viehättävät ja taidankin käyttää niitä sellaisinaan. Positiivinen yllätys.

 

 

Veitsen terällä

 

 

Koska olen tuleva kokki, tarvitsen myös teräaseen. Opetukseen kuuluu tiettyjen veitsien ja tietenkin vaatteiden hankinta, mutta sori vaan, ette nyt näe minua kokin asussa :D Tarjoilijan asu tosin on enemmän mieleen, sillä se on oikeastaan kokonaan sellainen, jota voisin käyttää arjessakin. Sitten kun tarjoiluhommat on hoidettu, saan vaatekaappiini laadukkaan liivin ja suorat housut, joita olen molempia itse asiassa jo kauan haikaillut. Hurjan kätevää. Kokin housutkin ovat sellaiset, että huolisin ne arkihousuiksi. Mukavat, helpot ja siistit.

 

Muut veitset ovat aika peruskamaa, joten esittelen tässä vain uuden vauvani. Solmin elinikäisen suhteen ja olen onnellinen. Kumppani joka tekee mitä minä tahdon, mutta saattaa joskus protestoida leikkaamalla sormeni irti. Normaali terve suhde siis!

Kokkiveitsi on kokin tärkein työväline ja käden jatke, jota ilman keittiössä ei pärjää. Minun on Yaxell MON kolmikerrosveitsi. Oiva japanilainen työväline ja kohtuuhintainenkin, kun ei sentään ihan sataa euroa maksanut. Oikea kaunotar ja tuntuu siltä kuin veitsen kahva olisi muotoiltu käteni mukaan. Se on tärkeää, että veitsi tuntuu hyvältä kädessä. Vähän kuin taikasauvapuodissa, kun otin oikean veitsen käteeni, tiesin oitis, että niin on tapahtunut.

 



* * *

 

 

Veitsen esittelyn lisäksi esittelen joulun alla ostamani kauniin tuikkukipon, jota en ole vielä ehtinyt täällä näyttää (muutenkin joulupostaukset loistavat poissaolollaan ho ho ho!).

Ornamenttikehys ja kyyhkynen, voiko niillä pieleen mennä? No ei voi, koska rakastan molempia. Puluja tosin hyvin paljon enemmän. Olen hatofiili :D

 

 

 

 

 

Opiskelu on rankkaa. Huomennakin on vapaapäivä kun opettajilla on parempaa tekemistä kuin opettaa meitä.

 

Get well, Schumi!

Ikävää, kun jollekin omaan lapsuuteen ja nuoruuteen niin vahvasti kuuluneelle henkilölle käy huonosti. Suruisaksi vetää :( 



Lucky thirteen

 

Mah future:

 

 

Olen vähän myöhässä tämän kertomisen suhteen, mutta eikös sitä sanotakin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sama pätee tähän koko asiaan, eli siihen, että pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan! Jee! Kuten arvata saattaa, koko homma oli kauheaa epämääräistä säätämistä ja sitä ehti jo ihan kunnolla angstata kunnes sitten sai viimein hihkua onnesta. Aloitin opiskelun vain päivän myöhässä, kun sain kouluun pääsemiseen varmuuden vasta samana päivänä kun koulu virallisesti alkoi ^___^. Osaan hoitaa asiat ja silleen.

Jos joku ei jo tuosta videosta osannut päätellä, koulu on Perho ja minusta tulee ravintolakokki! Wohoo! Tämä on oikea ura minulle, sillä mikä voisi olla parempaa kuin mahdollisuus yhdistää kaksi rakastamaani asiaa, ruoka ja luovuus. Kahden vuoden päästä olen oman elämäni master chef ja järjestän elegantteja kynttiläillallisia.

13 on kuin onkin onnekas numero, viime vuosi sen todisti monessa mielessä.

Blogger on kakkapää

 

 

Iltaa hyvät lukijat! Pitkästä aikaa uusi postaus nyt kun Joulepukki, tuo kaikkien tieteilijöiden suosikki, toi minulle toivomani toimivan bloggerin.

Pitkään aikaan blogger ei suostunut siirtämään kuvia tänne, mikä ehkä johtui siitä, että ilmeisesti koko systeemi on uusittu. Ainakin se oli nyt erilainen kuin ennen, toisin sanottuna turhan sekava. Miksi aina kaikki päivitykset ovat entistä huonompia? En tykkää muutoksista. En etenkään silloin, kun jotain hyväksi todettua ja toimivaa huononnetaan.

Eikä muuten nytkään ollut helppo operaatio saada neljää kuvaa tänne. Piti välissä poistua editorista kokonaan. Plah.

 

Tämä ei ole mikään joulupostaus vaan mennyttä aikaa, kun on kuvia, jotka haluan tänne tunkea ja en ole voinut sitä aikaisemmin tehdä.



 

 

"Sika, sai haarukan kalloonsa..." Oli muuten herkullinen leivos tuo possu, jota ei voinut Stockmannilla ohittaa vaan oli pakko ostaa. Sopii hyvin tähän joulun aikaankin, vaikka tuon syömisestä jo reilu viikko onkin vierähtänyt. Eikös olekin söpö!

 

Asukuvia joltain päivältä. Koska enemmän on enemmän, on hyvä pyrkiä näyttämään joulukuuselta. Kaulakorut ovat kivoja. Tuo yksi ei ole kaulakoru. Se on sokka, jolla pistetään lava pystyyn ettei se romahda muusikoiden alta. 

 

Eräänä päivänä sotkin taas paperia. Montaa minuuttia en tuohon tuhlannut. Kummasti silloin kun ei oikein keskity ja suunnittele, onnistuu paremmin. Niin se on aina mennyt. Yritin tehdä vähän aikuisemman herran, ei mitään nuorta siloposkea. Kyseinen miekkonen tulee esiintymään novellissa jonka aion kirjoittaa. Fantasiahömppää pitkästä aikaa. Se on helppoa ja mukavaa, etenkin kun on jo valmiiksi oma maailma, johon tekstit on helppo sijoittaa. Olen pyöritellyt sitä mielessäni jo varmaan reilut kymmenen vuotta ja vielä joskus kirjoitan kyseiseen maailmaan sijoittuvan kirjan.

Niin joo ja tuo on oma miekka, eikä herra ole pääsemässä eroon päästään :D

Jos olisin rohkea, voisin joskus laittaa tännekin jonkun novellin, jos ei ole mikään ylipitkä. Tai jos on, niin tehdä oman blogin sille. Jos nyt ketään edes kiinnostaisi lukea. Ei ehkä. Ulkopuolinen palaute olisi kuitenkin ihan kivaa ja auttaisi varmasti kehittymään. Perhe ja ystävät kun ovat sitä varten, että kehuvat vaikka olisi miten surkea, vaikka niin ei pitäisikään tehdä.

 

Eipä tässä nyt muuta. Syön luumutortun ja menen nukkumaan. Kauniita unia höpönassut, jos satutte tätä lukemaan!

Wardruna 4.11.2013

 

 

 

Maanantaina tuli koettua hieno musikaalinen elämys, kun Wardruna viimein saapui vierailulle Suomeen (Norjasta on niin kovin pitkä matka tänne). Jos levyt kuulostavatkin loistavilta, niin on Wardruna ehdottomasti vielä upeampi liveartisti ja sen äänet ja soittimet ovat parhaimmillaan omin korvin paikan päällä kuultuina, sellaisina miksi ne on muinoin luotukin.

Wardrunan musiikin "transsiin vaivuttava" fiilis toimi, kuten odottaa saattoi, enkä olisi konsertin jälkeen halunnut astua lainkaan kadulle ankeaan todellisuuteen, vaan ilmiintyä suoraan jonnekin lapin tunturiin keskelle karua luontoa.

 



 

 

 

Turn to page 394!

Kas, uusi lukija! Tervetuloa kuolleiden lintujen majataloon! (Jännä juttu muuten, että aina kun tulee yksi uusi lukija, yksi myös katoaa... Strange...)

Ei kai pitäisi lukea ja katsoa Harry Pottereita, kun sen takia tylsyyksissään rupeaa leikkimään meikeillä ja kameralla. Onneksi Severusta ei missään välissä kuvata komeaksi mieheksi (vaikka aika unelmalta tällaisen synkiön mielestä toki kuulostaakin...) :D
Aina yhtä kivaa yrittää tekeytyä mieheksi, ihan sama tuleeko siitä suurta menestystä vai ei. Pitäisi kai tästä keitellä joku taikajuoma, jolla voi vaihtaa sukupuolta aina silloin kun siltä tuntuu.

Ten points from Gryffindor!

 

Kunpa venähtänyt koipeni paranisi vähitellen kunnolla, että pääsisi uloskin kuvailemaan. On kaverin kanssa kuvausreissu sunnitteilla, jei. Tai no ehkä parikin, ideoita kun on erilaisia. Pitäisi kai vaan ensin opetella nousemaan ylös nojatuolista ilman, että vammauttaa itsensä.. Hehee.

Eilen tuli vähän rasitettua jalkaa, kun viimein veljeni kanssa löysimme molemmille sopivan välin käydä katsomassa Rushin. Se kannatti, sillä elokuva oli oikein hyvä. Suosittelen lämpimästi, joskaan ehkä aihe ei niin kaikkia kiinnosta. Itse kuitenkin olen seurannut ykkösiä pikkulapsesta asti, joten totta kai tuollainen aihe elokuvassakin maittaa. Rehellisesti sanoen en kyllä ole parina viime vuonna enää kisoja katsellut satunnaisia lukuun ottamatta. Jotenkin vaan mennyt vähän latteaksi se touhu ja kuskit tuntuvat kovin persoonattomilta jotain Räikköstä lukuun ottamatta. Toista oli silloin kun oli Häkkinen ja Schumacher ja Irvine ja Fisichella ja muut. Voi taas tätä nostalgiaa ja kuinka ennen oli kaikki paremmin. Niinhän se aina menee. Always.

We are dust

 Pitäisi lähteä joku päivä ihan tarkoituksella ottamaan syksyisiä kuvia, nyt kun syksy on suurinpiirtein kauneimmillaan. Tänäänkin oli ihan täydellinen päivä. Kameraa ei kuitenkaan keksinyt mukaan ottaa, vaikka olisi saanut kauniita kuvia luonnosta. Itsestä ei niinkään, yksin kun on hankalaa itseään kuvata, eikä sitä muutenkaan kauppareissulla parhaimmillaan ole. Yksi kuvausreissu syksyssä pitäisi ainakin saada aikaiseksi. Joka vuosi vaan käy sama juttu, eli syksy menee ohi ihan liian nopeasti, eikä ehdi tehdä paljon paskaakaan.
Onneksi on jo nyt edes yksi kaunis syyskuva, eli tuo tuossa ylempänä. Pidän siitä paljon. Käytiin J:n kanssa tuossa yksi päivä siemailemassa vähän punaviiniä puistossa. Aina yhtä mukavaa ja sivistävää ajanvietettä. Samaisena päivänä oli myös cruising, mutta eihän tähän aikaan vuodesta enää myöhään illalla riitä valo kuvien ottamiseen. Ei ainakaan minun kamerallani. Jos joku ei siis tiedä, niin kyseessä on vanhojen jenkkiautojen kokoontuminen. Siellä on tullut lapsesta asti käytyä ihastelemassa, muutamana kertana jopa ihan auton kanssa. Oi niitä aikoja, kun isäni vielä ajoi Helsingin automuseon autoilla hää yms. ajoja, jolloin pääsin itsekin matkustelemaan mm. Rolls-Roycella ja Kekkosen vanhalla Cadillacilla.

 

 Syksyn iloja, kun ei enää illemmalla valo riitä asukuviin... Salama <3 (nottt...).
Ja meinasin taas Stockan herkussa päätyä kiinalaisten turistien kameraan -____-

No, nykyään voi iloita vaikka Hulluista päivistä! Tai sitten ei... Lapsena niissä sentään oli jotain jännää, mutta taidan olla jo vanha, sillä se ihmistungos vaan ahdistaa. Ei sieltä sen puoleen edes kauheasti mitään löydä. Kuvastossakin on lähinnä kalliita merkkituotteita. Onneksi on aina kirjat ja ruoka, joista löytää usein jotain kivaa. Tänä vuonna matkaan lähti Akateemisen puolelta uusi Daler-Rowneyn lehtiö. Tarvitsinkin tuon, jossa on puhtaan valkoiset sivut, ja siellähän se oli tarjouksessa. Hurray!
Testasin lehtiötä pikaisella muotokuvalla ja loistavahan se on. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole moniin vuosiin piirtänyt kunnon muotokuvia, että siihen nähden kuva onnistui ihan jees. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään muotokuvia enemmän, jotta kehittyisi taas vähän.

Jeff Gordon

 

♰

 

R.I.P. Hiiri

 

Tuo pieni raukka sattui tielleni kauppareissulla. Kaivoin pienen kuopan ja tipautin hiirun sinne. Sai hiiri kunnialliset hautajaiset, eikä myöskään mikään ohi kulkeva koira sitä syö ja sairastu.

Follow the spiders!

Heipä hei taas. Valitettavan pitkäksi venyi taas postaustauko, tällä kertaa teknillisistä syistä. Jonkin aikaa piti tuossa elellä nettitikun varassa ja kuten arvata saattaa, blogger toimi sillä superhuonosti. Nyt asia on kuitenkin korjaantunut ja pääsen kirjoittelemaan jotain ilman, että hermot menee. En usko, että silloin olisi saanut edes kuvia ladattua (kyseisen asian kanssa kun blogger tykkää vammailla muutenkin).

Ei tässä edes ole mitään kauhean kehittävää kerrottavaa (paitsi ehkä se, että oravainen juoksi juuri ohi tuossa ulkona), kunhan haluan heittää tänne jokusen kuvan, joita en aikaisemmin saanut laitettua. Pitäisi muutenkin jaksaa lähteä kohta ulos, eli postin kautta leffaan. Vähän köyhät tarjonnat tänä vuonna R&A-festivaaleilla, mutta pari kiinnostavaa leffaa löytyi. Evaa nyt olikin odotettu tässä jokunen vuosi, se siis tänään. Jei.

Koska pääsimme kissoihin, pitää esitellä paras lehti koskaan. Tämän paremmaksi ei sanomalehden nimi enää voikaan mennä!

Loppuun pitää vielä esitellä pieni ystäväni, alivuokralainen, jota olen hoitanut jo jonkin aikaa. Toiset saavat kohtauksen jos löytävät kotoaan hämähäkin, mutta minäpä hemmottelen ne pilalle :D. Yleensä annan niiden asua rauhassa, elleivät nyt sänkyyni eksy, kuten kerran eräs melkoisen suuri yksilö. Tätä pikku ystävää olen myös ruokkinut ja lihottanut ja se onkin kasvanut. Ehkä se jossain vaiheessa muuttaa tuohon lähimetsään kun on niin iso ja muhkea (I feel like Hagrid...).



4.9.

25.9.

Ruumiita. Ja parit irtojalat, kun tuo on kasvaessaan luonut nahkaansa ^___^
Hehe, tulipa tuosta mieleen lystikäs otsikko Ilta~Sanomista: "Ruumiit villitsivät Vantaalla".

P.S. Syksy on kaunis ♥

Graveyard gulls

Kuulostaa ihan joltain bändin nimeltä tuo otsikko. Sitä on aina hauska miettiä, että jos perustaisi bändin, mikä sen nimeksi tulisi. Joku tosi kliseinen varmaan, mutta hei, goottius ilman kliseitä on kuin pop corn ilman maissia! En tosin edes tiedä, haluaisinko olla varsinaisesti missään goottibändissä. Barokkiorkesteri sen sijaan olisi rakkautta.

Ehkä nyt kuitenkin itse asiaan, sillä mitään bändejä tässä ei olla perustamassa. Harjoitin tuossa maanantaina mukavaa varhaista ulkoilua, toisin sanottuna suuntasin kuuden aikoihin Ruttopuiston kautta Kaivopuistoon. Tuli halu nähdä meri ja nauttia siitä, miten vähän ihmisiä on liikkeellä. Kaivarissa näkyi vain pari juoksijaa ja koiran ulkoiluttajaa, eli täydellistä. Sai nauttia maisemista ja rannasta lintuineen yksin. Kukaan muu ei meinaan selvästikään ollut läsnä nauttiakseen muusta kuin kuntonsa tai koiransa kunnon kohottamisesta.
Pitäisi ottaa useammin tavaksi nämä varhaiset retket, koska se on ihan älyttömän rentouttavaa. Nytkin raikas merituuli pyyhki kaiken turhan mielestä ja oli helppo hymyillä kuin vähäjärkinen, kun näki suuren salakkaparven. Mutustelin myös vaahtokarkkeja, mikäs sen parempi aamiainen!

Tuli räpsittyä myös hieman kuvia, kuten myös kirottua sitä, etten omista mitään hienoa järkkäriä.
Seuraa kuvaoksennus:

Ruttopuisto oli täynnä kymmeniä kala-, harmaa- ja selkälokkeja

 

Hämmentävästi vaikutti siltä kuin nuo kaksi, harmaalokki ja selkälokki, olisivat pariutuneet keskenään. Sen verran liikuskelivat tiiviisti yhdessä ja harjoittivat myös yhteiskiljuntaa. No, miksipä lokit eivät voisi myös pariutua rotueroista huolimatta, vaikka ei taida erityisen tavanomaista moinen olla.

Haudan takaa...

Kuten usein, puistossa hengaili myös teinejä

"Mitähän herkkuja täältä jätesäkistä löytyy... revinpäs sen auki"

Sulkasato meneillään

Meriharakoita, piip piip piip

Lopuksi vielä iloinen uutinen! Jonkin aikaa sitten basilikani kasvatti kolme kukkaosiota ja viimein tänään ensimmäiset kukat aukesivat! Tältä siis tuntuu olla ylpeä äiti :D
Sitähän on yksi uskomus, että basilika kasvaa kun sitä haukkuu ja kiroaa, mutta hyvin näyttää myös lepertely ja silitteleminen toimivan. Vartta pikkuisellani on jo 60cm korkeimmillaan. Paljon kasvanut siitä, mitä se oli silloin ruokakaupasta ostettuna. Seuraavaksi yritän ihan siemenestä asti kasvattamista.