Pitäisi lähteä joku päivä ihan tarkoituksella ottamaan syksyisiä kuvia, nyt kun syksy on suurinpiirtein kauneimmillaan. Tänäänkin oli ihan täydellinen päivä. Kameraa ei kuitenkaan keksinyt mukaan ottaa, vaikka olisi saanut kauniita kuvia luonnosta. Itsestä ei niinkään, yksin kun on hankalaa itseään kuvata, eikä sitä muutenkaan kauppareissulla parhaimmillaan ole. Yksi kuvausreissu syksyssä pitäisi ainakin saada aikaiseksi. Joka vuosi vaan käy sama juttu, eli syksy menee ohi ihan liian nopeasti, eikä ehdi tehdä paljon paskaakaan. Onneksi on jo nyt edes yksi kaunis syyskuva, eli tuo tuossa ylempänä. Pidän siitä paljon. Käytiin J:n kanssa tuossa yksi päivä siemailemassa vähän punaviiniä puistossa. Aina yhtä mukavaa ja sivistävää ajanvietettä. Samaisena päivänä oli myös cruising, mutta eihän tähän aikaan vuodesta enää myöhään illalla riitä valo kuvien ottamiseen. Ei ainakaan minun kamerallani. Jos joku ei siis tiedä, niin kyseessä on vanhojen jenkkiautojen kokoontuminen. Siellä on tullut lapsesta asti käytyä ihastelemassa, muutamana kertana jopa ihan auton kanssa. Oi niitä aikoja, kun isäni vielä ajoi Helsingin automuseon autoilla hää yms. ajoja, jolloin pääsin itsekin matkustelemaan mm. Rolls-Roycella ja Kekkosen vanhalla Cadillacilla.
Syksyn iloja, kun ei enää illemmalla valo riitä asukuviin... Salama <3 (nottt...).
Ja meinasin taas Stockan herkussa päätyä kiinalaisten turistien kameraan -____-
No, nykyään voi iloita vaikka Hulluista päivistä! Tai sitten ei... Lapsena niissä sentään oli jotain jännää, mutta taidan olla jo vanha, sillä se ihmistungos vaan ahdistaa. Ei sieltä sen puoleen edes kauheasti mitään löydä. Kuvastossakin on lähinnä kalliita merkkituotteita. Onneksi on aina kirjat ja ruoka, joista löytää usein jotain kivaa. Tänä vuonna matkaan lähti Akateemisen puolelta uusi Daler-Rowneyn lehtiö. Tarvitsinkin tuon, jossa on puhtaan valkoiset sivut, ja siellähän se oli tarjouksessa. Hurray!
Testasin lehtiötä pikaisella muotokuvalla ja loistavahan se on. Voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole moniin vuosiin piirtänyt kunnon muotokuvia, että siihen nähden kuva onnistui ihan jees. Pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta tekemään muotokuvia enemmän, jotta kehittyisi taas vähän.
Jeff Gordon
♰
R.I.P. Hiiri
Tuo pieni raukka sattui tielleni kauppareissulla. Kaivoin pienen kuopan ja tipautin hiirun sinne. Sai hiiri kunnialliset hautajaiset, eikä myöskään mikään ohi kulkeva koira sitä syö ja sairastu.
Hi, hi, hi there! Pitkästä aikaa, long time no see. Tulin tuossa Youtubessa surffaillessani ja Pepsi-mainoksille hörähdellessäni sellaisiin aatoksiin, että on aika kirjoitella uusi postaus. Ei ole tässä vähään aikaan ollut mitään erityisen järkevää postattavaa, joten en ole yrittänyt pakolla mitään vääntääkään. Yhtä asiaa on kuitenkin pitänyt ihmetellä jo tovin, joten voin hyvin tehdä sen nyt. Olen kasvanut, wohoo! En tiedä, olenko siitä noin innoissani, mutta sitäkin enemmän olen hämmästynyt, sillä en kuvitellut kasvavani enää näin aikuisena. Tähän mennessä olen elänyt siinä uskossa, että olen 168cm pitkä, mutta sitten eräänä päivänä sain kuulla kommentin, että olen tainnut kasvaa (mitä en kyllä itse tosiaankaan ollut omin silmin huomannut). No, siitä sitten mittailemaan ja kyllä, nyt pituus oli hurjat 170cm. Nyt olen jo sinut asian kanssa, mutta muutama päivä meni sen sisäistämiseen, ettei pituus enää olekaan 16-jotain... I do like now. On sitä paitsi mukava ajatus, että 13cm pohjilla 183cm pitkä :D. Nautin köpötellä kaupungilla niin pitkänä, vaikka ilman kenkiä en kyllä koskaan haluaisi olla samoissa pituuksissa.
I'm growing up, finally! (En sentään henkisesti...)
Olenkohan ainoa, vai onko joku muukin vielä aikuisena kasvanut pituutta ja jos, niin paljon?
♃♄
Eilen aloitin uuden kokeilun hiusten suhteen, eli kipaisin hakemassa Ruohonjuuresta itselleni palashampoon, jollaista en ole koskaan ennen kokeillut. Lähellä oli, etten olisi nytkään kokeillut, sillä alunperin halusin vain jotain luonnollista hiuksilleni. Päädyin sitten palashampooseen, koska se oli edullinen ja luulen, että myös riittoisa. Kotimaisuudesta myös iso plussa. Kokeilun ydin on tietenkin se, miten hiukset pärjäävät kun niille ei anna kemiallisia pesuja. Eilen pesin vasta ensimmäisen kerran, joten toistaiseksi on paha sanoa juuri mitään, mutta yleisesti ottaen hiukset tuntuvat ihan mukavalta ja ennen kaikkea pää voi sisäisesti hyvin, kun käytti luonnonmukaista shampoota! Palashampoossa "luvattiin", että hiukset saattavat ensimmäisten pesujen jälkeen tuntua hieman tahmeilta ja sitä kieltämättä on havaittavissa, mutta ei se ole mitenkään häiritsevää ja itse asiassa se auttoi hiusten tupeeraamisessa :D. Oli hyvä pito, kun tänään kokeilin. Myös hiusten muotoilu tuntui sujuvan hyvin (vetelen hiukset aina pesun jälkeen suoristusraudalla tuuheammiksi), eikä harjaaminen sähköistänyt hiuksia, mistä olen tässä muutaman viime pesun jälkeen jostain syystä saanut kärsiä. Hyvä, että moinen riesa katosi!
Toistaiseksi palashampoosta on siis sanottavissa vain hyviä asioita, mutta palailen asiaan myöhemmin, kun olen ehtinyt käyttää tuota vähän kauemmin ja voi todella sanoa, miten se hiuksiin vaikuttaa.
Ah elämän suuria valintoja, kuten se, minkä shampoon ottaa. Kahden vaiheilla olin, mutta päädyin sitten tuoksun perusteella tuohon Teepuuhun. Toisiakin on aikaa kokeilla, sillä onhan tässä vielä elämää elettäväksi.
♃♄
Olisi aika uudistaa blogin ulkoasua, mutta miksi on niin vaikea saada aikaiseksi tehtyä uutta banneria? Haluan eroon noista sinisistä teksteistä, joista en koskaan oikein ole välittänyt, mutta ne nyt vaan olivat talvisen kylmät ja siksi niitä piti jonkin aikaa kestää. Banneria lukuun ottamatta muu on mielessä selvää, joten eiköhän tuo kasvojenkohotus jossain vaiheessa piakkoin onnistu. Ja jos joku miettii, että voisihan nyt jo pelkän tekstin värin muuttaa, niin ei voi! Sinistä vähemmän kestän, jos kaikkia värejä ja sävyjä ei ole sommiteltu yhteen.
I just leave this here... vaikka en uskokaan, että monikaan pitää tuota niin huvittavana kuin itse pidän... Jokunen juttu kun ei ehkä ihan aukea jos ei esim. ole mitään tietoa NASCARista (itse katselin ensimmäiset kisat ihan pikku lapsosena jo, alle kouluikäisenä). Voinpahan itse naureskella kun blogiini eksyn :D.
P.S. Miksi Pepsi Max Cappuccinoa ei voi enää saada mistään ;________; Rakastin sitä.
P.P.S. Jee huomenna (tänään) alkaa Nuori Morse (Endeavour). Toivottavasti on yhtä laadukas sarja kuin Morse ja sitä seurannut Lewis. No, ainakin musiikit ovat Barrington Pheloungin käsialaa, joten siinä kohtaa ainakin voi luottaa laatuun.
Alkaa ottaa päähän, kun mielessäni "new shoes" kuuluu aina Leon vihannesäänellä... :D En tunnu pääsevän siitä enää lainkaan eroon, mutta eipä kai sille mitään voikaan.
No, ostin kuitenkin uudet kengät, taas kerran gootikkaan kirppusirkuksen kautta. Sattui tulemaan halvalla vastaan sellaiset, joita olinkin kaipaillut, eli tuollaiset winklepickerit. Kympin vain maksoivat ja ajavat hyvin asiansa, vaikka aionkin joskus vielä hankkia kunnon nahkaiset mallitkin, ehkäpä Underground shoesin. Eilen muuten rupesi harmittamaan, kun lähetystorilla oli Undergroundin noitakengät, mutta kokoa 4. Ei mene tähän koipeen sitten millään, ellei ota mallia entisaikojen itämaisista naisista ja leikkaa varpaita pois. Ei ehkä ihan houkuta. No, joka tapauksessa tällaiset kenkulit kruunaavat kasarityylin hyvin ^,......,^
Iski muuten taas tuossa kenkienhakureissulla pitkäastä aikaa ahdistus siitä, että oli jotenkin liian naisellinen olo. Se on kummallinen tunne kun tuntuu lähinnä siltä kuin kaikki tuijottaisivat sen takia ja argh. Nyt on ollut suhteellisen kauan melko naisellinen kausi, mutta tuntuu siltä, että se on menossa vähitellen ohi. Onneksi tulee kevät ja kesä ja on helpompi pukeutua sukupuolineutraalimmin ja juuri niin kuin haluaa. En ole talven suurin ystävä muutenkaan, mutta yksi ikävimmistä asioista siinä on juuri se, että on hankala pukeutua kotoisasti ja niin, että tuntee itsensä ehjäksi. Pitää toteuttaa itseään pukeutumisen kautta kun ei voi yhdessä yössä mieheksi muuttua aina silloin kun siltä tuntuu. Ja ehkä nyt lopetan tämän ennen kuin rupean liikaa kriiseilemään siitä, etten olekaan syntynyt mieheksi. On kuitenkin mukavaa, että yleisesti ottaen goottikulttuuri antaa hyvin vapaat kädet pukeutumisen suhteen. Miehetkin voivat huoletta pukeutua hameeseen sun muuta. Ja minä tietenkin haluaisin olla mieluummin mies joka pukeutuu hameeseen kuin nainen, joka pukeutuu hameeseen. Great.
Olen tehnyt tässä viime aikoina myös muutaman kirjallisen hankinnan jotka voisin esitellä nyt. Kierrätyskeskuksen kirpparilta löysin taannoin pari oikein mukavaa aarretta. Ostin sieltä myös muutaman muun pikku asian, kuten kaunista kangasta ja nappeja, mutta niistä ei ole nyt kuvia, joten en niitä sen kummemmin rupea esittelemään.
Kolmannen asteen yhteys ja E.T. kirjaversioina. Kolmannen asteen yhteys on vuodelta 1978 ja E.T. 1983 ja molemmat ovat oikein hyvässä kunnossa. Etenkin ensinmainittu on loistava osoitus siitä, miten kirjat tuntuvat ennen olleen paljon laadukkaampia. Kyseessä on nimittäin pokkari ja sen kunto on ihan loistava, vaikka opus on kymmeniä vuosia vanha. Nykypokkarit tuntuvat hetkessä olevan hiirenkorvilla, vaikka niitä varjelisi vainoharhaisen tarkasti kuin kruununjalokiviä!
On mukava lukea nuo, sillä molemmat ovat sen verran hienoja elokuvia.
Tieteellisellä mutta enemmän faktalinjalla jatketaan, sillä Hulluilta päiviltä löytyi Stephen Hawkingin kirja hyvin halvalla eli vajaalla neljällä eurolla. Mukavaa iltalukemista, voi nähdä hyvin mielenkiintoisia unia. Ei sillä, että ne muuten eivät olisi mielenkiintoisia, kuten vaikka tuossa muutama yö sitten Jeff Gordon syömässä Mäkkärin kanankoipia, joita ei ole edes olemassa tai paavin uusi pitkä hopeinen toppatakki ja Kiss henkiset hopeiset glitterplattarit. Höhö.
Nyt tässä berliininmunkin ja Coca~Colan sekä E.S. Posthumuksen kanssa odottelen puoli kolmeen että pääsen katsomaan Nascaria. Ja toivotan kauniita unia niille, jotka ehkä vielä tänään tämän sattuvat lukemaan!
Eilen tuli katsastettua American Car Show, mikä onkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut jokavuotinen perinne aina jostain polvenkorkuisesta asti. Olen ihan pienestä asti ollut autotyttö (leikin lapsenakin autoilla ja eläimillä, nuket yök!), joten tietenkin myös autonäyttelyt ovat mieleen. Tänä vuonna American Car Show oli melko tylsä moniin muihin vuosiin verrattuna, mikä on vähän harmi, joskin on siellä aina muutamia kaunottaria! Etenkin 50-luvun amerikkalaiset pyöreine muotoineen ovat oikeita automaailman karamelleja. Vielä joku kaunis päivä omistan yhden unelma-autoni, eli Impalan, mieluiten vuodelta -58-60.
Tänä vuonna näyttelyssä oli joku kumma idea, eli päästää sunnuntaina naiset sisään puoleen hintaan. Tietenkin on kivaa kun on halvempaa (kun muuten on aika kalliit liput), mutta en silti tiedä, olenko asiasta niin innoissani. Tasa-arvo ja silleen. Sitä paitsi kyllä nainen tulee näyttelyyn täydelläkin hinnalla, jos asia oikeasti kiinnostaa. Kaipa tuo kuitenkin oli joku temppu yrittää innostaa naisia mukaan. No, minä olen innoissani ihan syntyjäni :D.
Tokyo Auto Salonin ja Makuhari Messen jälkeen messukeskuksen kahdessa hallissa pidetty näyttely tuntuu kovin pieneltä, eikä ainakaan Jäähalli tunnu paikkana isommalta... Sielläkin kun on tullut usein käytyä. Hyvänä vertailuna toimii se, että American Car Show'ssa meni pari tuntia, Auto Salonissa pari päivää. Useammallekin päivälle olisi riittänyt nähtävää, etenkin kun oli ohjelmaakin, driftingiä sun muuta.
Muutamia kuvia tuli otettua, joten tässä niitä:
Ja vielä vähän päivän asua, joka ei tietenkään takin takia mihinkään näy. Shortseilla kuitenkin menin, sen verran keväistä ja lämmintä sentään jo on. Kun vielä vähän tuosta lämpenisi niin olisin tyytyväinen.
Ilme täysi kymppi ja fiksummankin näköisiä olisi ollut tarjolla, mutta kevään iloa siinä ja pitää osata laittaa itsestään joskus epäedustavampiakin kuvia.
Niin joo eikä siinä vielä kaikki! Ostin itselleni tietenkin myös Ecto-1:sen. Hot Wheelsin Amerikan markkinoiden hienompi malli valkosivurenkaineen. Olen tuota usein katsellut ostomielessä, mutta nytpä ei tarvinnut jaksaa tilata mistään. Ghostbusters on rakkautta ja tämän elämän aikana on ehtinyt kertyä ihan mukava määrä Hot Wheels autoja, näin vanhemmalla iällä enemmän noita ei ihan markettimalleja. Suurin aarteeni on Japanin markkinoiden Kitt.
Kuvan ryöstin googlen kautta, koska omaa en nyt jaksa ottaa, laiskamatonen kun olen.
