Graveyard gulls

Kuulostaa ihan joltain bändin nimeltä tuo otsikko. Sitä on aina hauska miettiä, että jos perustaisi bändin, mikä sen nimeksi tulisi. Joku tosi kliseinen varmaan, mutta hei, goottius ilman kliseitä on kuin pop corn ilman maissia! En tosin edes tiedä, haluaisinko olla varsinaisesti missään goottibändissä. Barokkiorkesteri sen sijaan olisi rakkautta.

Ehkä nyt kuitenkin itse asiaan, sillä mitään bändejä tässä ei olla perustamassa. Harjoitin tuossa maanantaina mukavaa varhaista ulkoilua, toisin sanottuna suuntasin kuuden aikoihin Ruttopuiston kautta Kaivopuistoon. Tuli halu nähdä meri ja nauttia siitä, miten vähän ihmisiä on liikkeellä. Kaivarissa näkyi vain pari juoksijaa ja koiran ulkoiluttajaa, eli täydellistä. Sai nauttia maisemista ja rannasta lintuineen yksin. Kukaan muu ei meinaan selvästikään ollut läsnä nauttiakseen muusta kuin kuntonsa tai koiransa kunnon kohottamisesta.
Pitäisi ottaa useammin tavaksi nämä varhaiset retket, koska se on ihan älyttömän rentouttavaa. Nytkin raikas merituuli pyyhki kaiken turhan mielestä ja oli helppo hymyillä kuin vähäjärkinen, kun näki suuren salakkaparven. Mutustelin myös vaahtokarkkeja, mikäs sen parempi aamiainen!

Tuli räpsittyä myös hieman kuvia, kuten myös kirottua sitä, etten omista mitään hienoa järkkäriä.
Seuraa kuvaoksennus:

Ruttopuisto oli täynnä kymmeniä kala-, harmaa- ja selkälokkeja

 

Hämmentävästi vaikutti siltä kuin nuo kaksi, harmaalokki ja selkälokki, olisivat pariutuneet keskenään. Sen verran liikuskelivat tiiviisti yhdessä ja harjoittivat myös yhteiskiljuntaa. No, miksipä lokit eivät voisi myös pariutua rotueroista huolimatta, vaikka ei taida erityisen tavanomaista moinen olla.

Haudan takaa...

Kuten usein, puistossa hengaili myös teinejä

"Mitähän herkkuja täältä jätesäkistä löytyy... revinpäs sen auki"

Sulkasato meneillään

Meriharakoita, piip piip piip

Lopuksi vielä iloinen uutinen! Jonkin aikaa sitten basilikani kasvatti kolme kukkaosiota ja viimein tänään ensimmäiset kukat aukesivat! Tältä siis tuntuu olla ylpeä äiti :D
Sitähän on yksi uskomus, että basilika kasvaa kun sitä haukkuu ja kiroaa, mutta hyvin näyttää myös lepertely ja silitteleminen toimivan. Vartta pikkuisellani on jo 60cm korkeimmillaan. Paljon kasvanut siitä, mitä se oli silloin ruokakaupasta ostettuna. Seuraavaksi yritän ihan siemenestä asti kasvattamista.

Join us or die!

Tuli siis tosiaan käytyä kukkatalolla, mistä reissusta ei ole sinänsä mitään erityistä kerrottavaa. Päivä sattui olemaan joku ehkä tukahduttavin ja kuumin tähän mennessä, mikä ei ollut kivaa. Sellaisina päivinä on aina yhtä hankala pukeutua ja tuolloin tuli mentyäkin helpolla ja kevyellä linjalla. Valkoinen kauluspaita + pitkä kevyt samettihame osoittautuivat oikein mukavaksi ja edes jossain määrin viileäksi asukokonaisuudeksi. Viuhka myös tuli tarpeeseen ja ihme kyllä näin myös erään tyttösen, jolla oli kyseinen loistokas keksintö mukanaan! Useampi ihminen voisi tajuta, mikä hellepäivän pelastus viuhka on, etenkin busseissa ja junissa.
Olen näemmä mieltynyt tuohon vyöhön, jota en ennen ole voinut käyttää koska ruskea. Liekö johtui kauheasta ruskeasta juurikasvusta ja kulahtaneista hiuksista, kun on yhtäkkiä iskenyt joku ruskea villitys. Ruskeaa vaatetta en kovin helposti päälleni pue, mutta kyseinen väri toimii asusteissa ja pienissä yksityiskohdissa, kuten meikeissä (nimim. en enää osaa elää ilman ruskeaa luomiväriä).

Mukaan kukkatalosta lähti söpö pupunen, jota ei mitenkään voinut jättää sinne. Hintaakin oli vain vajaat kuusi euroa ja painoa reilut kaksi kiloa. Tuhti pieni pupu :D

 

Kotimatkalla vastaan tuli varislapsia. Kaksi niitä ainaki oli. Kolmas varis oli niin kaukana, ettei voinut sanoa oliko sekin lapsi vai toinen vanhemmista.

♃♄

 

Kuten tuossa aikaisemmin tuli mainittua, olivat hiukset ehtinet kulahtaa pahemman kerran ja juurikasvu oli aivan hirveä, joten nyt tuntuu siltä kuin olisi uuden pään ostanut, sillä sain viimein aikaiseksi heittää värin päähän. Ah, miten ihanan tunne uusi musta väri voikaan olla. Pää tuntuu sen myötä hyvältä niin ulkoisesti kuin sisäisestikin, eikä tarvitse enää murehtia sitä, kun mitkään vaatteetkaan eivät sovi hiuksiin.

Olen ollut kieltämättä äärimmäisen saamaton ja vain koko ajan siirtänyt tuota värjäämistä, mutta viikonloppuna (5-7.7) oleva Finncon toimi tarvittavana motivaattorina, kun siellä pitää toki olla hiukset kunnossa. Pääsee fanittamaan Syksy Räsästä tarvitsematta hävetä silmiä päästä. No, on siellä varmasti muutakin kiinnostavaa. En  ole vielä kauhean tarkasti jaksanut ajatella, mitä pitää mennä katsomaan/kuuntelemaan.

En nyt tähän hätään muista mikä vuosi oli kun olin itse työpuolella siellä, mutta silloin jäi käteen muhkea Darth Vader -muki ja oli kiintoisaa kuunnella A.W.Yrjänää, kun hän oli osallisena yhdessä paneelissa.

 

 

 

Tuosta on harmi vaan vähän ikävä juoda kahvia, sillä sitä on niin pieni tippa pohjalla. Muki on meinaan tosiaan hyvin isoa mallia. Hieno se kuitenkin on ja sopii vaikkapa kaakaolle ja kermavaahdolle, kera vaahtokarkkien.

 

~

 

Tosi jees. Nyt bloggeri ei vammaa kuvien kanssa, mutta ei anna esikatsella ilman otsikkoa -_____- 



Watch the skyline catch fire

Lauantaina kävin siis leikkimässä mallia J:n koulutehtävää varten ja tässä vähän näytteitä siitä, mitä saatiin aikaiseksi. Paikkana toimi aina yhtä ihana Suomenlinna.
Mahdoin vähän erottua maisemasta, kun saavuin rantaan ja puin lisää vaatteita päälle, yleensä kun niitä taitaa olla tapana vähentää. Pois se minusta, en halua saada aurinkoa. Pois sentään saattoi lähteä tuossa asussa, ilma kun oli juuri sopivasti viilentynyt. Välillä pitää saada leikkiä viktoriaanista leidiä (joka hyppii tasajalkaa kalliolla kun ei osaa pysyä aloillaan. Hyvin eleganttia).

 

 

 

 

Otin itsekin muutaman kuvan, mitä nyt muistikortilla oli tilaa. Jotenkin kummallisesti ne aina täyttyvät todella nopeasti.

<3

 

Haahkojen perheryhmä

Auringonlasku Helsingin yllä. Oli komeaa katsottavaa.

From the rabbit hole to the Moon

Tervetuloa uusille lukijoille! Welcome new readers!


Perjantaina pääsin hieman toteuttamaan itseäni kuvaamisen muodossa, kun ystäväni J oli halukas leikkimään mallia, ja mikä sitä on tuollaista naista kuvatessa. Ideana oli saada kuviin kevyttä viktoriaanista henkeä vaatteiden, miljöön sekä Jules Vernen ja Lewis Carrollin avulla. Sain myös meikata J:n, mikä onnistui mielestäni ihan kelvollisesti, ainakin kun ottaa sen huomioon, että tuo oli vasta viides kerta kun ikinä meikkasin jonkun muun kuin itseni. Myös kampaukseen olin tyytyväinen, sellaisia kun olen vielä meikkaamista vähemmän koskaan yrittänyt.

Apumallina toimi Marie Antoinette -kisu. Kuvia on valitettavasti nyt vain kolme, koska en ole laiskuuttani saanut enempää muokattua valmiiksi... Joka tapauksessa saa antaa risuja ja ruusuja, sillä kaikenlainen palaute on aina tervetullutta!

 

 

 

Vähän eläimiäkin sattui kameran eteen, mutta rusakot eivät johdattaneet meitä kaninkololle. Myös joku ihme hiippari tunki linssiluteilemaan saadakseen ne pakolliset päivän asu -kuvat.

 

 

 



 

 

 

 

 

Päivään kuului myös hirmuisten kantamusten kanssa tarakalla matkustamista, mistä seurasi naurava ohikulkija sekä huima mustelma jalassa, sekä hieman dyykkausta. Hong Kong -leffoja ja Scorpionsin Moments of Glory kasettina ja vieläpä muoveissa. Hong Kong -leffat eivät nyt tarkoita mitään kung fu'ta vaan sikäläisiä julkaisuja (sitä en tiedä, miten virallisia) elokuvista Schindler's List, GoodFellas ja Tron. Myös jakoavain lähti matkaan.

Lauantaina pääsin itsekin malleilemaan J:n koulutehtävää varten, mutta siitä tulee kuvia seuraavassa postauksessa. Oli kyllä kerrassaan mukava päivä.