tiistai 20. marraskuuta 2012

Pur pur purple


Ai mikä sininen innostus...? Se taisi tulla ja mennä koska en tykkää tuosta sinisestä fontista. Harmi vaan, että tykkään sininsestä bannerista ja sen kylmästä fiiliksestä. Ja sitä en kestä, jos värejä ei ole koordinoitu, joten... Yhyy.
Eilen lähdin kaupungille sillä ajatuksella, että ostan sinisen eyelinerin, mutta mitäs kävikään. En ostanut sitä, sillä menin rakastumaan lilaan huulipunaan joka oli pakko ostaa ja sehän tarvitsi seurakseen lilan eyelinerin.
Huulipuna on merkkiä Viva la Diva ja eyeliner ihan vain Kiina Trikoosta, joten saa nähdä mikä sen taso on. Halpa ei onneksi aina ole huonoa, mutta saa nähdä sitten kun tulee käytettyä. Huulipunaa sohin jo eilen kotiin tultuani huuliin ja on pakko kehua, että hyvältä tuntui ja hyvin pysyi sen ajan mitä oli. Vaikka miten tuli ilmeiltyä niin huulipuna ei kerääntynyt huulten juonteisiin yms, vaikka oli huulirasvaakin alla. Seuraavaksi kun kaipaan jotain väriä, niin taidan kääntyä samaisen merkin puoleen. Ehkäpä ostan mustan, joka oli hyvin mielikuvituksellisesti nimeltään "goth" :D. Hinta/laatu-suhde on hyvä ja tuoksukin kiva.


Soporin ei niin piilomainontaa :D
 
 
Ja sitten tietenkin niitä iänikuisia naamakuvia, jotta näkee värin käytössä. Ensimmäistä kuvaa en muokannut lainkaan, ettei sävy varmastikaan vääristy. Tosin saattaa tuo ah niin ihanan kellertävä vessavalokin sitä vääristää.



 
Excuse moi sanoi pakastepussi kun kuvaan tunki. Asianmukainen kameran suojapussi ja silleen. Tosin minullahan on kuulemma joka asia pakattu laukussa eri pussiin :D. Meikitkin asuvat minigrip-pussissa sillä välin kun oikea meikkipussi hengailee kotona.
Omistankin ehkä maailman pienimmän meikkikokoelman. Tuntuu vaan niin turhalta kerätä niitä hirveästi, kun käytän kuitenkin aina niitä samoja. Mustien ja valkoisten meikkien lisäksi olen tähän asti omistanut vain pinkin luomivärin, joten olikin aika nyt saada hieman lisää väriä elämään. Nyt kaipaan lilaa luomiväriäkin ja totesinkin pikaisella tutkimisella, että Viva la Divalla olisi samaa sävyä. Harmi vaan, ettei sitä kaupassa näkynyt.
 


Tasokas asukuva, mutta siinä näkyy rakastamani hame josta jo joskus aikaisemmin taisin selittää. Se on siis tuollaista mustavalkoista pitsimäistä kangasta. Jää mukavasti johonkin puoleen reiteen, että pituuskin on sopiva. En ole roiskeläppien ystävä.

 
♃♄



Loppuun vielä korvakarkkia parhaasta päästä. Joku kaunis päivä Scarlattin 555 sonaattia vielä ovat levyhyllyssäni Scott Rossin soittamina. Nyt ne ovat vain koneella, mutta parempi sekin kuin ei mitään, koska niitä on aina yhtä nautinto kuunnella. Tekisi mieli joskus kuunnella kaikki putkeen, mutta kun kesto on aika pitkä.

lauantai 17. marraskuuta 2012

Lampaat nuo taivaan sinisen


Muutin blogin ulkoasua hieman talvisemmaksi ja toteutin samalla jostain mielenhäiriöstä johtuvaa sinistä innostustani. Olen aina sinänsä pitänyt sinisestä, mutta en ole osannut käyttää sitä yhtään missään, kaikkein vähiten itsessäni. No, nyt blogi kuitenkin sai hieman sinistä sävyä itseensä.
Kuvassa esiintyy kaksi paksunokkavarista (corvus macrorhynchos japonensis) ja se on itse ottamani kuten edellisen bannerin varpuskuvakin. Tälläkin kertaa tietenkin hieman muokattuna. Voi, olisin halunnut laittaa noita variksia kassiin ja tuoda Suomeen <3

Eilen tuli mukavasti parikin kertaa sellainen hetki, että taivas tarjosi kuvattavaa tavalla tai toisella. On muuten tyhmää, että suomeksi on taivas ja Taivas, kun esim. englanniksi on sky ja Heaven. Se sitten taas on mukavaa, että meillä on joulu, kun taas englanniksi on CHRISTmas. Tosin voihan sen kirjoittaa myös xmas :D


Maassa Mordorin...
 
Lamppu ei ollut taivaalla
 
Pitää nyt vielä hihkua sitä, että ensi kuussa pääsee katsomaan Hobittia!!! Onneksi siitä riittää iloa pitkäksi aikaa, kun seuraavat osat tulevat vasta ensi jouluna ja muistaakseni sitten heinäkuussa tai joskus. Tykkäisin tosin, jos ne tulisivat kolmena jouluna, kuten edellisetkin elokuvat.
Olen utelias näkemään, miten hitossa Frodokin on leffaan tungettu. Ei se sinänsä haittaa, että on, mutta kuitenkin. Jotain voin sentään kritisoida, eli joidenkin kääpiöiden partoja, jotka ovat lyhyet. Miksi ihmeessä, kun parta on kuitenkin kääpiölle ylpeyden ja kunnian aihe. Tuon kestän, mutta sitä en, jos Smaug on jonkun muun värinen kuin punainen. Smaug on punainen, piste!
Hobittielokuvat ovat kyllä taas tungettu täyteen tunnettuja näyttelijöitä. Saa nähdä pystyykö unohtamaan elokuvaa katsoessaan sen, että Bilbo on ihan uuden Watsonin kaksoisolento. Höhö. Ja kääpiöistä löytyy nyt ei niin kuolattava Richard Armitage (koska kääpiö). Hassu mies siksi, että yleensä en välitä niin miehekkäistä yksilöistä. 

Odottaako kukaan teistä lukijoista Hobitti-elokuvaa ja millaisia odotuksia sen suhteen on?

lauantai 10. marraskuuta 2012

torstai 8. marraskuuta 2012

Denn die Toten reiten schnell


Happy birthday mr (dead) Stoker!
Vähintään jokainen googlea tänään käyttänyt tietää, mikä päivä tänään on ^,.....,^



 

Googlen logot ovat tänään oikein mukavia. Tuosta on jopa helposti tunnistettavissa kaikki tärkeimmät kirjan hahmot, Renfield, dr. John Seward, Abraham van Helsing, Lucy Westenra, Arthur Holmwood, Quincey P. Morris, Mina ja Jonathan Harker sekä tietenkin itse kreivi Dracula vaimokkeineen ja susineen.

Pitäisi taas vaihteeksi lukea Dracula. Elokuvan viime katsomisesta ei ole pitkää aikaa, joten sitä en ehkä ihan heti ole taas katsomassa. En valitettavasti jostain kumman syystä omista kuin Coppolan Draculan. No, se on hyvä ja erityisen win win on Tom Waits Renfieldinä, olenhan ollut herran fani jo kymmenen vuotta. Siinä yksi sellainen pakko kokea kerran elämässä -juttu, eli nähdä Tom Waits livenä.


Nyt takaisin eilispäivään, mistä ei sinänsä ole kauheasti kerrottavaa. Pari ostosta vain ja niistäkin iso osa syötävää, joten lähinnä pommitan kuvilla. Se sentään oli erityistä, että lähdin ensimmäistä kertaa elämässä piirretyillä kulmilla ulos. Jos totta puhutaan, tuo taisi olla kolmas kerta elämässä kun minkäänlaisia kulmia naamaani tuhersin (eikä tarvinnut edes korjata), joten sen huomioon ottaen voin olla ylpeä lopputuloksesta. Taidanpa myös ottaa tuon vähän tavaksi, koska kieltämättä pidän niistä.




Aurinko on niin kiva kun se saa ilman mitään muokkaamista naaman näyttämään ihanan tasaiselta ja virheettömältä (toki tuossa nyt on myös meikkivoide ja puuteri...).

Pakollinen teinipeilikuva

Tuossa muuten kätevästi näkyvät myös sormukset, jotka eksyvät sormiin joka kerta kun ovesta ulos poistun (paitsi pitsihanskapäivinä). Vielä on vasemmassa etusormessa kaksi ja oikeassa peukalossa yksi, jotka eivät tuossa näy. Haluaisin lisää tuohon toiseen niveleen jääviä sormuksia, mutta ei tarpeeksi pieniä löydy, etenkään sellaisia jotka tyylillisesti sopisivat. Olen hyvin tarkka siitä millaisia sormuksia käytän ja tosiaan sekin, että käytän vain hopeaa, yhtä kirurginteräksistä lukuun ottamatta. Tavoitteena sormuksin kuorrutetut kourat Lagerfeldin tapaan :D


Sitten ostos, eli kuudella eurolla UFFista ostettu takki/bolero. Pitsiä ei tunnetusti voi olla liikaa, joten sitä tuossa takissa myös on. Etupuolella on pitsi mustan kankaan päällä ja hihat ovat pelkkää pitsiä, eli läpi näkyy. Iso plussa takille lapusta, jossa lukee made in Finland.
Kuvan laatu on surkea, mutta oli hankala kuvata niin, että pitsistä saisi selvää. Pimenevät illat eivät ole kuvaamista varten.


Ostin sitten myös noria ja matchaa, mutta niissä nyt ei ole mitään ihmeellistä, joten ei niistä sen enempää ainakaan tässä välissä.

♃♄
 
 
Koska aikamatkailu on hauskaa jopa ilman DeLoreania tai punaista puhelinkoppia, palataanpa vielä tähän päivään.
En tiedä edes miksi, mutta kerronpa silti mitä olen tänään syönyt. Ruoasta on kiva puhua koska ruoka on rakkautta.
 
 
Siinä se nori nyt sitten patsastelee. Nomnom. Oli pakko ostaa kun soijakalat ja nuudelit odottelivat kolmatta pyörää ja vanhat norisuikaleeni olivat jo loppu. Niitä ei nyt Tokyokanista löytynytkään, joten piti ostaa tuollaista purua, joka oli myös toki hyvää ja ehkä jopa kivempaa nuudeleihin.
 
 
Omnom japaniksi. Nuudeleita, soijaa ja noria. Mitään muuta ei herkulliseen päivälliseen tarvitse. Yksi miinus tosin on annettava. Nopeasti tehdyksi ja syödyksi ruoaksi tuosta tulee ihan liikaa tiskiä. Ja kyllä, minä aion koko ikäni tiskata astiat käsin. Tiskikone on parhaimmillaan kun kissa voi nukkua mukavan lämpimässä paikassa sen päällä. Tiskikoneettomuus säästää sähköä ja astiat kiittävät.
Nuudeleiden jälkeen nautin tietenkin matchaa japaniteemaa jatkaen, kunnes illallisen nautin italialaisittain valkosipulifocaccian muodossa. Kyllä me jotkut vampyyritkin pidämme valkosipulista!
 
 
 
Koska päädyin jostain syystä kuuntelemaan Tom Waitsia äsken...
 
 




sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Are friends electric?

 

Eilen tuli käytyä Digiexpossa, kiitos sen kun ilmaiseksi pääsi. Kerran aikaisemminkin olen samasta syystä käynyt. Ovathan ne sinänsä ihan kiinnostavat messut aiheen puolesta, mutta eivät sellaiset, että haluaisin maksaa sisälle. Niin paljon siellä ei ole mielestäni nähtävää. Kaiken lisäksi Hifiexpo on paljon mielenkiintoisempi ja siellä tuli vähän sellainen lapsi karkkikaupassa -fiilis ja tuli sellainen olo että lottovoitto, come to mama! Voisi vähän auttaa, jos lottoaisi aktiivisesti eikä vain muutaman kerran vuodessa... Joskus lapsempana lotto oli viikottainen perinne. Toisaalta, ei sieltä kauheasti koskaan mitään voittanut. Olen aina ollut huono voittamaan ja koko elämän ajaksi varattu voitto-onneni taisi kulua siinä, kun kerran voitin Nintendo Wii:n :D
Näin sentään Dixiexpossa herra angrybirdsin eli Peter Vesterbackan. En tosin ole koko peliä koskaan pelannut. Olen lainannut muiden puhelimia vain Nyan Catin pelaamiseen.
Tuolla tuli vastaan ehkä astetta tavallista tyylikkäämpi vanha rouva, jolla oli kaulassa Baphomet -pentagrammi. Pisti kyllä vähän miettimään, että pitikö rouva sitä vain hienona koruna vai oliko sillä joku syvällisempikin merkitys. Haluan uskoa jälkimmäiseen, sillä on mukava ajatus, että ulkonäkö niin sanotusti pettää.
Häiritsevää muuten, miten tuosta Digiexpon mainoksesta tulee mieleen BB, joka on kyllä pahinta kuraa mitä televisiosta on koskaan tullut. Lopettaisivat koko roskan tekemisen ja käyttäisivät ne rahat vaikka joidenkin laatusarjojen ostamiseen kanavalle.

 
 
Eilisen naama ja on se hassua, miten mielipiteet voivat muuttua. Joskus vannoin itselleni, ettei enää koskaan mitään keskijakausta ja mitä näemmekään! Hiukseni tosin ovat ärsyttävästi toispuoleiset kun kasvatan tätä lyhyttä sivua pois. Onneksi sitä saa kuitenkin vähän piiloon. Juurikasvuakin on, mutta sitäkin pystyy vähän piilottelemaan, kiitos KC Professionalin color maskin. Käytin sitä punaisten hiusten kanssa ja ihmeitä se melkein teki. Toimii myös mustassa. Ja värejä on tosiaan monia, joista valita. Suosittelen lämpimästi, jos ei ole vielä tullut kokeiltua.

Kuvan tarjosi google

torstai 1. marraskuuta 2012

The taker of souls we shall see, on samhain eve

 
Halloween, samhain jne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kuten jokavuotiseen perinteeseen kuuluu, piti jälleen syödä Arnold'sin halloween -donitsi. Se ei ole enää samanlainen kuin joskus ennen, mutta nyt siinä on oikein söpöjä pieniä luita koristeena! Siitä plussaa, vaikka maku oli ennen parempi. Haluaisin itselleni noita luita, että niillä voisi koristella kakkuja.
 


Donitsin mussutin jo viime viikonloppuna ja eilen tuli juhlistettua halloweenia myös ruoan merkeissä. Mitään juhlia ei ollut tarjolla, kuten ei yleensäkään (viime vuosi poikkeuksena kun oli vampyyrinä halloween-bileissä), joten ihan kotosalla tuli oltua. Olikin mukavaa kaikessa rauhassa nauttia hyvää ruokaa, joka tietenkin edusti parhaan mukaan jotain kauteen sopivaa, sadon viimeistä antia. Toisin sanottua bataattia ja kesäkurpitsaa (sai korvata kurpitsan). On tuossa sitten myös vähän muuta, mutta nuo ovat pääraaka-aineet ja hyvää on. Nomnom.
Piti tietenkin myös vähän koristella teeman mukaan ja muistaa kynttilät. Tai no tuikut tässä tapauksessa, kun en raaski polttaa mustia kynttilöitäni jotka ovat kauniissa kynttelikössä.

Lepakko puussa


Boo -fangirlillä pitää tietenkin olla halloweeninakin Boo kummittelemassa! Omistan niitä vain kolme. Nyyh. No, joku kaunis päivä vielä hakkautan itseeni pienen Boon, se on varmaa.
Rakastan tuota pikku kisua, se on niin söpö noiden mustien aliensilmiensä kanssa <3. Sopi hyvin teemaan myös oranssin värinsä puolesta.


Food omnom! Älkää rakkaat lukijat huomioiko aterimien väärää järjestystä, johon ne epähuomiossa ensin heitin ja mukavasti myös sitten räpsäisin kuvan niin. Ja nyt tietenkin varmasti kiinnitätte asiaan huomiota. Hehe.

Jälkiruoaksi leivoin onneksi herkulliseksi osoittautuneen mango-valkosuklaakakun. Kertaakaan en ole mitään hirveää tehnyt, vaikka noudatankin keittiössä yleensä ohjeet on yliarvostettuja -periaatetta. No, toki nyt kakkutaikina ohjeen mukaan (jonka nyt muistaakin ulkoa), mutta täyteet voi heittää mielikuvituksen mukaan omasta päästä. Ruoatkin on kiva keksiä itse.


Hämähäkki auttaa ystävällisesti tajuamaan, mitä tuo epämääräinen koristelu yrittää esittää. Ensin suunnittelin tehdä kaakaolepakoita, mutta kun tuota suklaarouhetta jäi yli, niin väänsin sillä sitten nopeasti pienen seitin kakun päälle.


Sisällä on säilykemangoista tehtyä sosetta ja kermasta, mangotuorejuustosta ja valkosuklaasta tehtyä täytettä. Kostutukseen ajattelin joskus mangolikööriä, mutta se jäi nyt tekemättä. Pitänee sitten joskus kokeilla uudestaan sen kanssa. Nyt mentiin vain säilykemangojen mehulla.

Jotta ei menisi liian herkulliseksi ja ruumiit kuuluvat halloweeniin, niin pistetään kuva variksesta joka syö jotain lintusta. Ei tosin herkkähermoisten onneksi näy pahemmin.

 
 
 
Tietenkin myös itse koristauduin teeman mukaisesti tusinalepakolla