Tervetuloa uusille lukijoille! Welcome new readers!
Perjantaina pääsin hieman toteuttamaan itseäni kuvaamisen muodossa, kun ystäväni J oli halukas leikkimään mallia, ja mikä sitä on tuollaista naista kuvatessa. Ideana oli saada kuviin kevyttä viktoriaanista henkeä vaatteiden, miljöön sekä Jules Vernen ja Lewis Carrollin avulla. Sain myös meikata J:n, mikä onnistui mielestäni ihan kelvollisesti, ainakin kun ottaa sen huomioon, että tuo oli vasta viides kerta kun ikinä meikkasin jonkun muun kuin itseni. Myös kampaukseen olin tyytyväinen, sellaisia kun olen vielä meikkaamista vähemmän koskaan yrittänyt.
Apumallina toimi Marie Antoinette -kisu. Kuvia on valitettavasti nyt vain kolme, koska en ole laiskuuttani saanut enempää muokattua valmiiksi... Joka tapauksessa saa antaa risuja ja ruusuja, sillä kaikenlainen palaute on aina tervetullutta!
Vähän eläimiäkin sattui kameran eteen, mutta rusakot eivät johdattaneet meitä kaninkololle. Myös joku ihme hiippari tunki linssiluteilemaan saadakseen ne pakolliset päivän asu -kuvat.
Päivään kuului myös hirmuisten kantamusten kanssa tarakalla matkustamista, mistä seurasi naurava ohikulkija sekä huima mustelma jalassa, sekä hieman dyykkausta. Hong Kong -leffoja ja Scorpionsin Moments of Glory kasettina ja vieläpä muoveissa. Hong Kong -leffat eivät nyt tarkoita mitään kung fu'ta vaan sikäläisiä julkaisuja (sitä en tiedä, miten virallisia) elokuvista Schindler's List, GoodFellas ja Tron. Myös jakoavain lähti matkaan.
Lauantaina pääsin itsekin malleilemaan J:n koulutehtävää varten, mutta siitä tulee kuvia seuraavassa postauksessa. Oli kyllä kerrassaan mukava päivä.
Blogini sai myös viimein uuden ulkoasun, mihin itse ainakin olen ihan tyytyväinen. Mustavalkoisuus toimii aina, eikä siihen kyllästy kovinkaan helposti. Tuo taustan puu on itse ottamani kuva yhdestä suosikkipuustani ja poikkeuksellisesti bannerissa ei ole lintuja vaan mahdollisimman epäselvä kuva itsestäni :D (samainen kuva tuossa ylimpänä virallisena versiona)
Mitäs te lukijat pidätte uudesta ulkoasusta?
Cheers to all the little gothlings out there!
(Goottiuskottavuus meni kun on Pepsiä punaviinin sijasta... :D )
Hi, hi, hi there! Pitkästä aikaa, long time no see. Tulin tuossa Youtubessa surffaillessani ja Pepsi-mainoksille hörähdellessäni sellaisiin aatoksiin, että on aika kirjoitella uusi postaus. Ei ole tässä vähään aikaan ollut mitään erityisen järkevää postattavaa, joten en ole yrittänyt pakolla mitään vääntääkään. Yhtä asiaa on kuitenkin pitänyt ihmetellä jo tovin, joten voin hyvin tehdä sen nyt. Olen kasvanut, wohoo! En tiedä, olenko siitä noin innoissani, mutta sitäkin enemmän olen hämmästynyt, sillä en kuvitellut kasvavani enää näin aikuisena. Tähän mennessä olen elänyt siinä uskossa, että olen 168cm pitkä, mutta sitten eräänä päivänä sain kuulla kommentin, että olen tainnut kasvaa (mitä en kyllä itse tosiaankaan ollut omin silmin huomannut). No, siitä sitten mittailemaan ja kyllä, nyt pituus oli hurjat 170cm. Nyt olen jo sinut asian kanssa, mutta muutama päivä meni sen sisäistämiseen, ettei pituus enää olekaan 16-jotain... I do like now. On sitä paitsi mukava ajatus, että 13cm pohjilla 183cm pitkä :D. Nautin köpötellä kaupungilla niin pitkänä, vaikka ilman kenkiä en kyllä koskaan haluaisi olla samoissa pituuksissa.
I'm growing up, finally! (En sentään henkisesti...)
Olenkohan ainoa, vai onko joku muukin vielä aikuisena kasvanut pituutta ja jos, niin paljon?
♃♄
Eilen aloitin uuden kokeilun hiusten suhteen, eli kipaisin hakemassa Ruohonjuuresta itselleni palashampoon, jollaista en ole koskaan ennen kokeillut. Lähellä oli, etten olisi nytkään kokeillut, sillä alunperin halusin vain jotain luonnollista hiuksilleni. Päädyin sitten palashampooseen, koska se oli edullinen ja luulen, että myös riittoisa. Kotimaisuudesta myös iso plussa. Kokeilun ydin on tietenkin se, miten hiukset pärjäävät kun niille ei anna kemiallisia pesuja. Eilen pesin vasta ensimmäisen kerran, joten toistaiseksi on paha sanoa juuri mitään, mutta yleisesti ottaen hiukset tuntuvat ihan mukavalta ja ennen kaikkea pää voi sisäisesti hyvin, kun käytti luonnonmukaista shampoota! Palashampoossa "luvattiin", että hiukset saattavat ensimmäisten pesujen jälkeen tuntua hieman tahmeilta ja sitä kieltämättä on havaittavissa, mutta ei se ole mitenkään häiritsevää ja itse asiassa se auttoi hiusten tupeeraamisessa :D. Oli hyvä pito, kun tänään kokeilin. Myös hiusten muotoilu tuntui sujuvan hyvin (vetelen hiukset aina pesun jälkeen suoristusraudalla tuuheammiksi), eikä harjaaminen sähköistänyt hiuksia, mistä olen tässä muutaman viime pesun jälkeen jostain syystä saanut kärsiä. Hyvä, että moinen riesa katosi!
Toistaiseksi palashampoosta on siis sanottavissa vain hyviä asioita, mutta palailen asiaan myöhemmin, kun olen ehtinyt käyttää tuota vähän kauemmin ja voi todella sanoa, miten se hiuksiin vaikuttaa.
Ah elämän suuria valintoja, kuten se, minkä shampoon ottaa. Kahden vaiheilla olin, mutta päädyin sitten tuoksun perusteella tuohon Teepuuhun. Toisiakin on aikaa kokeilla, sillä onhan tässä vielä elämää elettäväksi.
♃♄
Olisi aika uudistaa blogin ulkoasua, mutta miksi on niin vaikea saada aikaiseksi tehtyä uutta banneria? Haluan eroon noista sinisistä teksteistä, joista en koskaan oikein ole välittänyt, mutta ne nyt vaan olivat talvisen kylmät ja siksi niitä piti jonkin aikaa kestää. Banneria lukuun ottamatta muu on mielessä selvää, joten eiköhän tuo kasvojenkohotus jossain vaiheessa piakkoin onnistu. Ja jos joku miettii, että voisihan nyt jo pelkän tekstin värin muuttaa, niin ei voi! Sinistä vähemmän kestän, jos kaikkia värejä ja sävyjä ei ole sommiteltu yhteen.
I just leave this here... vaikka en uskokaan, että monikaan pitää tuota niin huvittavana kuin itse pidän... Jokunen juttu kun ei ehkä ihan aukea jos ei esim. ole mitään tietoa NASCARista (itse katselin ensimmäiset kisat ihan pikku lapsosena jo, alle kouluikäisenä). Voinpahan itse naureskella kun blogiini eksyn :D.
P.S. Miksi Pepsi Max Cappuccinoa ei voi enää saada mistään ;________; Rakastin sitä.
P.P.S. Jee huomenna (tänään) alkaa Nuori Morse (Endeavour). Toivottavasti on yhtä laadukas sarja kuin Morse ja sitä seurannut Lewis. No, ainakin musiikit ovat Barrington Pheloungin käsialaa, joten siinä kohtaa ainakin voi luottaa laatuun.
Alkaa ottaa päähän, kun mielessäni "new shoes" kuuluu aina Leon vihannesäänellä... :D En tunnu pääsevän siitä enää lainkaan eroon, mutta eipä kai sille mitään voikaan.
No, ostin kuitenkin uudet kengät, taas kerran gootikkaan kirppusirkuksen kautta. Sattui tulemaan halvalla vastaan sellaiset, joita olinkin kaipaillut, eli tuollaiset winklepickerit. Kympin vain maksoivat ja ajavat hyvin asiansa, vaikka aionkin joskus vielä hankkia kunnon nahkaiset mallitkin, ehkäpä Underground shoesin. Eilen muuten rupesi harmittamaan, kun lähetystorilla oli Undergroundin noitakengät, mutta kokoa 4. Ei mene tähän koipeen sitten millään, ellei ota mallia entisaikojen itämaisista naisista ja leikkaa varpaita pois. Ei ehkä ihan houkuta. No, joka tapauksessa tällaiset kenkulit kruunaavat kasarityylin hyvin ^,......,^
Iski muuten taas tuossa kenkienhakureissulla pitkäastä aikaa ahdistus siitä, että oli jotenkin liian naisellinen olo. Se on kummallinen tunne kun tuntuu lähinnä siltä kuin kaikki tuijottaisivat sen takia ja argh. Nyt on ollut suhteellisen kauan melko naisellinen kausi, mutta tuntuu siltä, että se on menossa vähitellen ohi. Onneksi tulee kevät ja kesä ja on helpompi pukeutua sukupuolineutraalimmin ja juuri niin kuin haluaa. En ole talven suurin ystävä muutenkaan, mutta yksi ikävimmistä asioista siinä on juuri se, että on hankala pukeutua kotoisasti ja niin, että tuntee itsensä ehjäksi. Pitää toteuttaa itseään pukeutumisen kautta kun ei voi yhdessä yössä mieheksi muuttua aina silloin kun siltä tuntuu. Ja ehkä nyt lopetan tämän ennen kuin rupean liikaa kriiseilemään siitä, etten olekaan syntynyt mieheksi. On kuitenkin mukavaa, että yleisesti ottaen goottikulttuuri antaa hyvin vapaat kädet pukeutumisen suhteen. Miehetkin voivat huoletta pukeutua hameeseen sun muuta. Ja minä tietenkin haluaisin olla mieluummin mies joka pukeutuu hameeseen kuin nainen, joka pukeutuu hameeseen. Great.
Olen tehnyt tässä viime aikoina myös muutaman kirjallisen hankinnan jotka voisin esitellä nyt. Kierrätyskeskuksen kirpparilta löysin taannoin pari oikein mukavaa aarretta. Ostin sieltä myös muutaman muun pikku asian, kuten kaunista kangasta ja nappeja, mutta niistä ei ole nyt kuvia, joten en niitä sen kummemmin rupea esittelemään.
Kolmannen asteen yhteys ja E.T. kirjaversioina. Kolmannen asteen yhteys on vuodelta 1978 ja E.T. 1983 ja molemmat ovat oikein hyvässä kunnossa. Etenkin ensinmainittu on loistava osoitus siitä, miten kirjat tuntuvat ennen olleen paljon laadukkaampia. Kyseessä on nimittäin pokkari ja sen kunto on ihan loistava, vaikka opus on kymmeniä vuosia vanha. Nykypokkarit tuntuvat hetkessä olevan hiirenkorvilla, vaikka niitä varjelisi vainoharhaisen tarkasti kuin kruununjalokiviä!
On mukava lukea nuo, sillä molemmat ovat sen verran hienoja elokuvia.
Tieteellisellä mutta enemmän faktalinjalla jatketaan, sillä Hulluilta päiviltä löytyi Stephen Hawkingin kirja hyvin halvalla eli vajaalla neljällä eurolla. Mukavaa iltalukemista, voi nähdä hyvin mielenkiintoisia unia. Ei sillä, että ne muuten eivät olisi mielenkiintoisia, kuten vaikka tuossa muutama yö sitten Jeff Gordon syömässä Mäkkärin kanankoipia, joita ei ole edes olemassa tai paavin uusi pitkä hopeinen toppatakki ja Kiss henkiset hopeiset glitterplattarit. Höhö.
Nyt tässä berliininmunkin ja Coca~Colan sekä E.S. Posthumuksen kanssa odottelen puoli kolmeen että pääsen katsomaan Nascaria. Ja toivotan kauniita unia niille, jotka ehkä vielä tänään tämän sattuvat lukemaan!
Viimein tuntuu siltä, että kevät todella tekee tuloaan. Kun lauantaina ystäväisen kanssa istuskelimme Tervasaaressa parantamassa maailmaa punaviinin äärellä, kuulin kevään ensimmäiset naurulokit ja hieman myöhemmin myös näin pari yksilöä. Kyhmyjoutsenkin kunnioitti kevään tuloa näyttävällä ohilennolla. Jotta kaikki ei olisi ihan täydellistä, oli lumeton nurmikko turhan täynnä pupusen papanoita, ehkä jäänteitä pääsisäisestä, jolloin pupusilla pitää kiirettä.
Oikeastihan nuo citypuput ovat käyneet vähiin, mistä kiitos kuuluu cityketuille ja varmasti myös osaltaan huuhkaimille ja muille pöllökansalaisille. Niin söpöjä kuin pienet puput ovatkin, olen sitä mieltä, että niiden väheneminen on hyvä asia, sillä ne ovat kasvien tuho. Jokunen vuosi sitten näki ihan liikaa puita, joiden kuori oli järsitty pois. Siihen on hyvä pöpöjen iskeä ja siinä sitten lähtee henki puuparalta.
Jos lauantai oli ihanan lämmin ja keväinen päivä, niin eilen tuntui lähinnä siltä kuin Mokoman tutuksi tekemä taka-taka-takatalvi olisi saapunut keskuuteemme, mutta onneksi se taisi kuitenkin vain olla joku pikainen häiriö. Luontoäiti oli unohtanut pistää päivitykset. Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Tänään asiat ovat taas niin kuin pitää ja saattoi kipaista pikkutakki päällä hakemaan Siwasta olusen ruoan seuraksi. Siwassahan kuuluisi käydä muutamassa hassussa sekunnissa, mitä ei tapahtunut. Reissu muistutti enemmän näitä nykyisiä Siwan mainoksia, missä kaikki tapahtuu hidastettuna. On se hankalaa kun yksi henkilö täyttää hyllyjä, pitää kassaa ja noutaa ihmisten paketteja takahuoneesta. Multitasking ja sitä rataa.
Le wild paint art appears again... Daucus Karotan nummero uno fani, deathrockbunny!
Niille joiden latina on päässyt unhoittumaan, daucus carota = porkkana
Toinen kuvaspämmipostaus heti perään ja vieläpä pelkkää naamaa, mutta huvitti tehdä pieni vertailu siitä, miltä näytti päivälleen vuosi sitten, kun vanhoja kuvia satuin selailemaan. Melkein tulee ikävä punaisia hiuksia.
♃♄
Loppuun uusi paita, joka ei kauheasti edusta, mutta oli hankala saada mitään järkevää kuvaa ja tuo on paras saavutus. Pitsipaita kuitenkin ja istuvuus on luokkaa täydellinen <3. Jeesus pelastaa vaatekaapin, sillä lähetystorilta tuo on taas vaihteeksi ostettu.
Eilen tuli katsastettua American Car Show, mikä onkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut jokavuotinen perinne aina jostain polvenkorkuisesta asti. Olen ihan pienestä asti ollut autotyttö (leikin lapsenakin autoilla ja eläimillä, nuket yök!), joten tietenkin myös autonäyttelyt ovat mieleen. Tänä vuonna American Car Show oli melko tylsä moniin muihin vuosiin verrattuna, mikä on vähän harmi, joskin on siellä aina muutamia kaunottaria! Etenkin 50-luvun amerikkalaiset pyöreine muotoineen ovat oikeita automaailman karamelleja. Vielä joku kaunis päivä omistan yhden unelma-autoni, eli Impalan, mieluiten vuodelta -58-60.
Tänä vuonna näyttelyssä oli joku kumma idea, eli päästää sunnuntaina naiset sisään puoleen hintaan. Tietenkin on kivaa kun on halvempaa (kun muuten on aika kalliit liput), mutta en silti tiedä, olenko asiasta niin innoissani. Tasa-arvo ja silleen. Sitä paitsi kyllä nainen tulee näyttelyyn täydelläkin hinnalla, jos asia oikeasti kiinnostaa. Kaipa tuo kuitenkin oli joku temppu yrittää innostaa naisia mukaan. No, minä olen innoissani ihan syntyjäni :D.
Tokyo Auto Salonin ja Makuhari Messen jälkeen messukeskuksen kahdessa hallissa pidetty näyttely tuntuu kovin pieneltä, eikä ainakaan Jäähalli tunnu paikkana isommalta... Sielläkin kun on tullut usein käytyä. Hyvänä vertailuna toimii se, että American Car Show'ssa meni pari tuntia, Auto Salonissa pari päivää. Useammallekin päivälle olisi riittänyt nähtävää, etenkin kun oli ohjelmaakin, driftingiä sun muuta.
Muutamia kuvia tuli otettua, joten tässä niitä:
Ja vielä vähän päivän asua, joka ei tietenkään takin takia mihinkään näy. Shortseilla kuitenkin menin, sen verran keväistä ja lämmintä sentään jo on. Kun vielä vähän tuosta lämpenisi niin olisin tyytyväinen.
Ilme täysi kymppi ja fiksummankin näköisiä olisi ollut tarjolla, mutta kevään iloa siinä ja pitää osata laittaa itsestään joskus epäedustavampiakin kuvia.
Niin joo eikä siinä vielä kaikki! Ostin itselleni tietenkin myös Ecto-1:sen. Hot Wheelsin Amerikan markkinoiden hienompi malli valkosivurenkaineen. Olen tuota usein katsellut ostomielessä, mutta nytpä ei tarvinnut jaksaa tilata mistään. Ghostbusters on rakkautta ja tämän elämän aikana on ehtinyt kertyä ihan mukava määrä Hot Wheels autoja, näin vanhemmalla iällä enemmän noita ei ihan markettimalleja. Suurin aarteeni on Japanin markkinoiden Kitt.
Kuvan ryöstin googlen kautta, koska omaa en nyt jaksa ottaa, laiskamatonen kun olen.
