When you get there will you kiss the dead for me?

 

 

Jotain ei niin mustaa. Herra Evan Harvester eräästä keskeneräisestä tarinasta, joka vielä joku kaunis päivä tulee olemaan täysipituinen kirja.

The winter slammed us like a fist

 

 

Hieman on vanhoja kuvia, mutta ei voi mitään. Tarkoitus on vain kertoa, että jopa Tarjoustalon poistokorista voi löytää huimaan euron hintaan kivat korvikset. Nappasin nuo mukaan ajatuksella, että näistä voisi ehkä joskus näperrellä jotain. Kotona lykkäsin korvikset korviin ja totesin, että nehän on ihan viehättävät ja taidankin käyttää niitä sellaisinaan. Positiivinen yllätys.

 

 

Veitsen terällä

 

 

Koska olen tuleva kokki, tarvitsen myös teräaseen. Opetukseen kuuluu tiettyjen veitsien ja tietenkin vaatteiden hankinta, mutta sori vaan, ette nyt näe minua kokin asussa :D Tarjoilijan asu tosin on enemmän mieleen, sillä se on oikeastaan kokonaan sellainen, jota voisin käyttää arjessakin. Sitten kun tarjoiluhommat on hoidettu, saan vaatekaappiini laadukkaan liivin ja suorat housut, joita olen molempia itse asiassa jo kauan haikaillut. Hurjan kätevää. Kokin housutkin ovat sellaiset, että huolisin ne arkihousuiksi. Mukavat, helpot ja siistit.

 

Muut veitset ovat aika peruskamaa, joten esittelen tässä vain uuden vauvani. Solmin elinikäisen suhteen ja olen onnellinen. Kumppani joka tekee mitä minä tahdon, mutta saattaa joskus protestoida leikkaamalla sormeni irti. Normaali terve suhde siis!

Kokkiveitsi on kokin tärkein työväline ja käden jatke, jota ilman keittiössä ei pärjää. Minun on Yaxell MON kolmikerrosveitsi. Oiva japanilainen työväline ja kohtuuhintainenkin, kun ei sentään ihan sataa euroa maksanut. Oikea kaunotar ja tuntuu siltä kuin veitsen kahva olisi muotoiltu käteni mukaan. Se on tärkeää, että veitsi tuntuu hyvältä kädessä. Vähän kuin taikasauvapuodissa, kun otin oikean veitsen käteeni, tiesin oitis, että niin on tapahtunut.

 



* * *

 

 

Veitsen esittelyn lisäksi esittelen joulun alla ostamani kauniin tuikkukipon, jota en ole vielä ehtinyt täällä näyttää (muutenkin joulupostaukset loistavat poissaolollaan ho ho ho!).

Ornamenttikehys ja kyyhkynen, voiko niillä pieleen mennä? No ei voi, koska rakastan molempia. Puluja tosin hyvin paljon enemmän. Olen hatofiili :D

 

 

 

 

 

Opiskelu on rankkaa. Huomennakin on vapaapäivä kun opettajilla on parempaa tekemistä kuin opettaa meitä.

 

Get well, Schumi!

Ikävää, kun jollekin omaan lapsuuteen ja nuoruuteen niin vahvasti kuuluneelle henkilölle käy huonosti. Suruisaksi vetää :( 



Lucky thirteen

 

Mah future:

 

 

Olen vähän myöhässä tämän kertomisen suhteen, mutta eikös sitä sanotakin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sama pätee tähän koko asiaan, eli siihen, että pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan! Jee! Kuten arvata saattaa, koko homma oli kauheaa epämääräistä säätämistä ja sitä ehti jo ihan kunnolla angstata kunnes sitten sai viimein hihkua onnesta. Aloitin opiskelun vain päivän myöhässä, kun sain kouluun pääsemiseen varmuuden vasta samana päivänä kun koulu virallisesti alkoi ^___^. Osaan hoitaa asiat ja silleen.

Jos joku ei jo tuosta videosta osannut päätellä, koulu on Perho ja minusta tulee ravintolakokki! Wohoo! Tämä on oikea ura minulle, sillä mikä voisi olla parempaa kuin mahdollisuus yhdistää kaksi rakastamaani asiaa, ruoka ja luovuus. Kahden vuoden päästä olen oman elämäni master chef ja järjestän elegantteja kynttiläillallisia.

13 on kuin onkin onnekas numero, viime vuosi sen todisti monessa mielessä.

Blogger on kakkapää

 

 

Iltaa hyvät lukijat! Pitkästä aikaa uusi postaus nyt kun Joulepukki, tuo kaikkien tieteilijöiden suosikki, toi minulle toivomani toimivan bloggerin.

Pitkään aikaan blogger ei suostunut siirtämään kuvia tänne, mikä ehkä johtui siitä, että ilmeisesti koko systeemi on uusittu. Ainakin se oli nyt erilainen kuin ennen, toisin sanottuna turhan sekava. Miksi aina kaikki päivitykset ovat entistä huonompia? En tykkää muutoksista. En etenkään silloin, kun jotain hyväksi todettua ja toimivaa huononnetaan.

Eikä muuten nytkään ollut helppo operaatio saada neljää kuvaa tänne. Piti välissä poistua editorista kokonaan. Plah.

 

Tämä ei ole mikään joulupostaus vaan mennyttä aikaa, kun on kuvia, jotka haluan tänne tunkea ja en ole voinut sitä aikaisemmin tehdä.



 

 

"Sika, sai haarukan kalloonsa..." Oli muuten herkullinen leivos tuo possu, jota ei voinut Stockmannilla ohittaa vaan oli pakko ostaa. Sopii hyvin tähän joulun aikaankin, vaikka tuon syömisestä jo reilu viikko onkin vierähtänyt. Eikös olekin söpö!

 

Asukuvia joltain päivältä. Koska enemmän on enemmän, on hyvä pyrkiä näyttämään joulukuuselta. Kaulakorut ovat kivoja. Tuo yksi ei ole kaulakoru. Se on sokka, jolla pistetään lava pystyyn ettei se romahda muusikoiden alta. 

 

Eräänä päivänä sotkin taas paperia. Montaa minuuttia en tuohon tuhlannut. Kummasti silloin kun ei oikein keskity ja suunnittele, onnistuu paremmin. Niin se on aina mennyt. Yritin tehdä vähän aikuisemman herran, ei mitään nuorta siloposkea. Kyseinen miekkonen tulee esiintymään novellissa jonka aion kirjoittaa. Fantasiahömppää pitkästä aikaa. Se on helppoa ja mukavaa, etenkin kun on jo valmiiksi oma maailma, johon tekstit on helppo sijoittaa. Olen pyöritellyt sitä mielessäni jo varmaan reilut kymmenen vuotta ja vielä joskus kirjoitan kyseiseen maailmaan sijoittuvan kirjan.

Niin joo ja tuo on oma miekka, eikä herra ole pääsemässä eroon päästään :D

Jos olisin rohkea, voisin joskus laittaa tännekin jonkun novellin, jos ei ole mikään ylipitkä. Tai jos on, niin tehdä oman blogin sille. Jos nyt ketään edes kiinnostaisi lukea. Ei ehkä. Ulkopuolinen palaute olisi kuitenkin ihan kivaa ja auttaisi varmasti kehittymään. Perhe ja ystävät kun ovat sitä varten, että kehuvat vaikka olisi miten surkea, vaikka niin ei pitäisikään tehdä.

 

Eipä tässä nyt muuta. Syön luumutortun ja menen nukkumaan. Kauniita unia höpönassut, jos satutte tätä lukemaan!

Wardruna 4.11.2013

 

 

 

Maanantaina tuli koettua hieno musikaalinen elämys, kun Wardruna viimein saapui vierailulle Suomeen (Norjasta on niin kovin pitkä matka tänne). Jos levyt kuulostavatkin loistavilta, niin on Wardruna ehdottomasti vielä upeampi liveartisti ja sen äänet ja soittimet ovat parhaimmillaan omin korvin paikan päällä kuultuina, sellaisina miksi ne on muinoin luotukin.

Wardrunan musiikin "transsiin vaivuttava" fiilis toimi, kuten odottaa saattoi, enkä olisi konsertin jälkeen halunnut astua lainkaan kadulle ankeaan todellisuuteen, vaan ilmiintyä suoraan jonnekin lapin tunturiin keskelle karua luontoa.

 



 

 

 

Turn to page 394!

Kas, uusi lukija! Tervetuloa kuolleiden lintujen majataloon! (Jännä juttu muuten, että aina kun tulee yksi uusi lukija, yksi myös katoaa... Strange...)

Ei kai pitäisi lukea ja katsoa Harry Pottereita, kun sen takia tylsyyksissään rupeaa leikkimään meikeillä ja kameralla. Onneksi Severusta ei missään välissä kuvata komeaksi mieheksi (vaikka aika unelmalta tällaisen synkiön mielestä toki kuulostaakin...) :D
Aina yhtä kivaa yrittää tekeytyä mieheksi, ihan sama tuleeko siitä suurta menestystä vai ei. Pitäisi kai tästä keitellä joku taikajuoma, jolla voi vaihtaa sukupuolta aina silloin kun siltä tuntuu.

Ten points from Gryffindor!

 

Kunpa venähtänyt koipeni paranisi vähitellen kunnolla, että pääsisi uloskin kuvailemaan. On kaverin kanssa kuvausreissu sunnitteilla, jei. Tai no ehkä parikin, ideoita kun on erilaisia. Pitäisi kai vaan ensin opetella nousemaan ylös nojatuolista ilman, että vammauttaa itsensä.. Hehee.

Eilen tuli vähän rasitettua jalkaa, kun viimein veljeni kanssa löysimme molemmille sopivan välin käydä katsomassa Rushin. Se kannatti, sillä elokuva oli oikein hyvä. Suosittelen lämpimästi, joskaan ehkä aihe ei niin kaikkia kiinnosta. Itse kuitenkin olen seurannut ykkösiä pikkulapsesta asti, joten totta kai tuollainen aihe elokuvassakin maittaa. Rehellisesti sanoen en kyllä ole parina viime vuonna enää kisoja katsellut satunnaisia lukuun ottamatta. Jotenkin vaan mennyt vähän latteaksi se touhu ja kuskit tuntuvat kovin persoonattomilta jotain Räikköstä lukuun ottamatta. Toista oli silloin kun oli Häkkinen ja Schumacher ja Irvine ja Fisichella ja muut. Voi taas tätä nostalgiaa ja kuinka ennen oli kaikki paremmin. Niinhän se aina menee. Always.