Blac is the colour that is good, so say I and many mo

Hiukset on pääasia ja silleen. Kummallisesti hiusten uuteen uskoon pistäminen piristää ulkoisesti ja sisäisesti. Pitkään tämä muutos olikin mielessä ja nyt sai viimein toteutettuakin sen. Odottelin näitä lämpimiä ilmoja, ettei korvaparka paleltuisi kun ei ole enää hiuksia sitä lämmittämässä :D.
Ennen leikkaamista kyllä jännitti, että josko sen jälkeen mietinkin, että en haluakaan tätä vaan pidemmät hiukset takaisin. No, sitten äitini vähän käytteli saksia (kampaajan koulutus, joten tietää kyllä vähän mitä tekee) ja saatoin todeta, ettei kaduta yhtään. Alun perin piti itse saksia, mutta ehkä ihan hyvä näin, etten tuhonnut päätäni. Liian hyvässä muistissa vielä miten eskari-ikäisenä vähän saksin otsista juuri ennen luokkakuvausta. Siinä ei ollut suorasta linjasta tietoakaan.



Before (epäedustus)

Leikkaamisen jälkeen piti saada tietenkin myös vanha kulahtanut ja juurikasvanut väri peitettyä, joten heitin päähän vähän uutta väriä. Heittelyksi se kirjaimellisesti meni kun ystäväni kanssa värjäsimme, siinä oli värit pitkin lavuaaria ja suihkun lattiaa :D. Onneksi ne oli helposti siivottu ja lähes kaiken värin sai pelastettuakin. Olisi ollut ehkä hieman ikävää ettei osaan hiuksista riitä väirä sen takia kun ne ovat viemärissä.



After

Kulmakarva on oikeasti yhä läsnä, mutta piti muokata se pois ihan huvin vuoksi koska hulluilla halvat huvit. Muutenkin kuvaa on hieman muokkailtu, ihan vain koska se on hauskaa ja pitää ottaa ilo irti siitä, että on kehittynyt asian suhteen.
Siinä näkyy muuten myös uudet korvikset (tai toinen niistä), kun viimein sain ne käsiini. Tykkään. Ja niin muuten tykkään uusista hiuksistanikin. Jos minulta kysytään niin sopivat parhaiten kaikista mitä tähän mennessä on päässäni ollut. Musta tuntuu vaan niin mahdottoman kotoisalta, kuten myös se, että on lyhyttä hiusta päässä. Lyhyet hiukset vaan sopivat kasvoihini parhaiten, myös kampaajan mielestä ja senhän pitäisi olla ammattilainen. Itselleni tosin oma mielipide merkitsee enemmän ja teen niin kuin tykkään, vaikka muut ei tykkäisikään.


En ole aikeissa tässä blogissa harrastaa mitään materiahehkutusta, mutta toki voi jotain hankintoja esitellä, että saa jotain kirjoitettavaa kun elämä on muuten niin tylsää. Heh. Ostinpas siis Facebookin goottikirppiksen kautta toiset kengät, Pennangalanin popot joiden tarkemmasta mallista ei ole oikein tietoa, enkä ole suoraan sanottuna erityisen kiinnostunutkaan. Pääasia, että näyttää ja tuntuu hyvältä. Aika kauan noita kenkiä tuli siellä kyyläiltyä ja ostinpas sitten pois ja se kannatti, koska ovat varsin mukavat jalassa eivätkö maksaneet paljon. Pitää tosin noihin alimpiin remmeihin saada lisäreikä, koska housujen kanssa toinen ei mene kiinni. Harvinainen ilmiö, että jalkani ovat liian paksut joihinkin kenkiin.

Pitää tähän loppuun vielä vähän itkeä Euroviisuja, tätä jokavuorista perinnettä jossa Suomi häviää :D. Aina ne viisut vaan pitää katsoa, vaikka ei siellä yleensä kovin hyvällä musiikilla juhlita. Nyt ei tosiaankaan juhlita, koska olen ärsyyntynyt voitosta. En ihme kyllä siitä, että se meni ruotsiin, sillä se on ihan hyvä asia kun pohjoismaat pärjäävät. Jotenkin vaan se artisti ja biisi... Argh. En tykkää yhtään. No, ehkä puoli Eurooppaa ei sitten ole väärässä, mutta itse olisin suonut voiton mieluummin vaikkapa Venäjän mummoille, jotka sentään jaksoivat hymyilyttää.