Tuossa pari päivää sitten osoitin suurta sankaruutta ja pelastin hengen, nimittäin parvekkeelle päivällä eksyneen turilaan! Minulle ei ole sankaruutta hyönteiseen koskeminen kuten ehkä monille, vaan se, että ainakin koin pelastaneeni pikkuisen hengen ^___^ . Pikkuisen ja pikkuisen... Tuollainen iso kovakuoriaisen mötkäle, ruskoturilas.
Poimin pikkuisen sitten lattialta kädelleni, missä hän pötkötteli selällään kun ei jaksanut siitä nousta. Kuvasta näkee vähän miten muhkea tapaus on kyseessä. Tekisi mieli kutitella sitä mahasta xD. Tarjosin pienelle vieraalle testiksi ruohosipulin vartta ja se ilmeisesti kelpasi, sillä sitä turilas haisteli/maisteli ja tuntui piristyvän ja seuraavaksi sitten jo kiivettiin sipulinvarteen. Siitä en valitettavasti saanut kuvaa kun kameran muistikortti tuli täyteen ja sitä tyhjentäessä kävi niin, että pienen ruokahetken jälkeen turilas aukaisi kuorensa ja lensi taivaalle, ties vaikka olisi ollut matkalla ystävänsä jäärän luokse :D . Siinä vaiheessa tuli hyvin sankarillinen olo, vähän kuten kerran kun "elvytin" ikkunaa päin lentäneen talitiaisen ^____^.
Jotkut eivät ehkä tajua miksi haluan pelastaa jotain kovakuoriaisia, mutta se on kivaa ja siitä saa hyvän mielen. En tosiaan kykene tappamaan mitään hyönteisiä, paitsi että sisälle harvoin tulevat muurahaiset on pakko. Niissä kun on se, että jos ne löytävät jotain kiinnostavaa, ne voivat hakea koko suvun paikalle ja sitten onkin asunnossa ylikansoitusta. Muurahaisillakin on paikkansa maailmassa, mutta se paikka ei ole minun kotini!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti