Fly away birdie...

 

Toisin kuin voisi olettaa, ei ensimmäinen kuva ole photoshopin (en edes käytä photoshopia vaan gimpiä) tuotosta vaan tuplaikkunat onnistuivat vahingossa monistamaan kuun ja syntyi tuollainen taidekuva. Ikkunan läpi kuvat tietenkin pitää ottaa, että saa tukea. Käteni meinaan tutisevat kameraa pidellessä pahemmin kuin Ozzylla. Jalka olisi kiva, niin tosin myös järkkäri, sillä haluaisin ottaa parempia kuvia kuin mihin nykyisestä kamerastani on. Zoomissa ei tosin ole valittamista, kun kuukin tulee mukavasti syliin.
Olen aina tykännyt kuvata kuuta ja tuo sivupalkissakin oleva kuva on itse ottamani. Täysikuusta en ole koskaan onnistunut saamaan kuvaa, kiitos pilvien, jotka tykkäävät aina hengailla edessä. Ehkä vielä joku kaunis päivä, tai oikeammin ilmaistuna yö.
Lapsesta asti olen ollut tosi lumoutunut kuusta ja jaksanut ihailla sitä vaikka kuinka kauan, joten ehkä on siis luontevaa, että sillä on yhä tärkeä osa elämässä.

Tänään koitti viimein se päivä kun olisi aika siirtyä hibernaation pariin. Harmikseni se ei ole mahdollista, eli pitää sinnitellä läpi kylmyyden ja lumen ja tuiskun. Onhan talvella kaunista (olettaen, ettei ole pelkkää loskaa) ja kestän periaatteessa kylmääkin ihan hyvin, mutta yhyy silti. En tarvitse edes lämpömittaria kertomaan sitä, että ulkona on mennyt pakkasen puolelle, sillä käteni ovat loistava mittari, kun kuivahtavat oitis. Kun vielä vähän enemmän menee pakkasen puolelle ja jos silloin jättäisi kädet rasvaamatta, alkaisi veri valua. Huuleni menevät vähän samaan sarjaan. Olin tässä pari päivää vailla huulirasvaa ja veri valui huulilta kuin vampyyrillä veripitojen jälkeen. Tuttu tunne siis ^,....,^

Jos kuulut huulirasvaa käyttäviin ihmisiin, suosittelen lämpimästi tätä kyseistä huulivoidetta. Enemmän hintaa, mutta vähemmän keinoteikoisia aineita. Huulet ja luonto suosittelevat! Omalla kohdallani olen huomannut tämän toimivan paljon paremmin ja huuleni ovat paljon paremmassa kunnossa. Siitä vielä plussaa, ettei ole niin herkullisen makuista, että tulisi koko ajan nuoleskeltua huulia. Joskus lapsena tuli nuoltua suoraan huulirasvapuikkoa o__O. Ei olleet silloin kaikki lepakot kellotapulissa ja taitaa kyllä yhä olla pari niistä omilla teillään. Ehkä ne ovat lähteneet muuttolintujen matkaan. On kiva istuskella keittiössä nauttimassa aamukahvia ja katsella lintujen parveilua. Eivät nuo rastaat ehkä enää etelään ole suuntaamassa, mutta ovat kuitenkin hakeutuneet talveksi parviin.

Tänään aamulla oli tosiaan ilmestynyt ensilumi maahan. Enkeleiden hilsettä ja sitä rataa. En väitä, että näky olisi kauheasti piristänyt. Haluan, että jossain vaiheessa talvea on kauniin lumista, mutta ei nyt sentään vielä tarvitse. Lumi tarjoaa kivan kuvausympäristön ja onkin jotain ideanpoikasta, mutta saa nähdä tuleeko koskaan mitään toteutettua. Pääni on täynnä luovia ideoita ties minkä suhteen, mutta en juuri koskaan saa niitä sieltä ulos ja se turhauttaa. Olisi myös hauska tuntea joku ihminen, joka on innostunut kuvaamisesta, mutta kun ei niin ei. Itse olen, mutta itseään on sattuneesta syystä vähän vaikea kuvata.
Onneksi voin sentään kuvata luontoa ja sitä nyt vielä tähän loppuun. Luontokuvaus on helppoa kun luonto tulee syliin. Kirjaimellisesti, sillä tuo yksi (pomo)tiainen on välillä tullut kädelle. Hän on oikea macho ja iso osa ajasta menee siihen, että pitää ajaa muita takaa ja huolehtia reviiristä (lue: parveke).

Pomotiainen. Tuolla niskalla pääsisi Notre Damen kelloja soittelemaan.

Down in the gardens leaves will fall

Alkuun pari kuvaa kuluneelta viikolta. Jaksan edelleen vaan iloita näistä ilmoista, kun on viileää, mutta ei vielä liian kylmä. En odota todellakaan innolla mitään kauheita pakkasia, kun pitää kerrospukeutua liikaa (noissa kuvissahan ei ole päällekkäin t-paita, kauluspaita, pitsipaita, korsetti ja takki...). Eniten pakkasista kärsivät korvat, jotka ovat helposti kylmettyvää sorttia eikä tosiaankaan aina halua vetää pipoa päähän, vaikka rakastankin sitä. Riippuu niin asusta sopiiko pipo mukaan matkaan vai ei.

Tänään tapahtui pari sattumaa villin luonnon kanssa. Tuossa iltapäivällä luulin, että joku hullu koputtelee ikkunalautaani (ensimmäisen kerroksen iloja) kun kuului kauhean kova koputtava ääni. Olin siinä ihan valmiina kohta muuttumaan hermoraunioksi enkä uskaltanut mennä katsomaan kuka siellä on. No, lopulta kuitenkin keräsin vähän rohkeutta ja nojasin kurkistamaan toisesta ikkunasta ulos (parin metrin päästä kuitenkin :D), jolloin syyllinen selvisi. Siellä talitiainen järjestelmällisesti yritti hakata lämpömittarin palasiksi ja saipa hän jopa hetkeksi seuraa toisesta tiaisesta. En todellakaan tiedä, mikä pointti tiaisen touhuissa oli. Kyllähän ne tähän aikaa vuodesta etsivät ruokaa talojen koloista, mutta kun lintu tosiaan hakkasi lämpömittaria tauotta varmaan pari minuuttia :D

Kop kop, ei ole ketään tiaisella kotona

Toinen päivän kohokohta oli kärpänen, jonka löysin jääkaapista istuskelemasta. Raukka oli ihan kohmeinen ja pitihän pikkuinen auttaa ulos ja laittaa hyllylle lämmittelemään pieniä jalkojaan ja siipiään. Myöhemmin tänään hän näkyi lentelevän touhukkaasti, että siinä tuli tehtyä päivän hyvä työ.

♃♄



Sain tässä yksi päivä uuden korun äidiltäni. Korun, joka muodostui tänään pieneksi arvoitukseksi. Oikeasti kyseessä ei ole mikään uusi koru, sillä äiti on sen kuulemma ostanut joskus 70-luvulla. Kyseessä on Kalevala Korun Thorin vasara (Kalevala Koru kutsuu sitä Torin vasaraksi, minä en), jonka halusin heti omia itselleni kun sen näin, eikä äiti itse sitä enää ole käyttänyt joten omistusoikeus vaihtui äidiltä tyttärelle (kovin monen korun kohtalo). Eihän tuossa näin sanottuna vaikuta olevan mitään arvoituksellista, eikä varsinaisesti ehkä olekaan, mutta kun tänään huvikseni googlettelin kyseistä korua niin tulin siihen tulokseen, että Kalevala Korun Thorin vasara näyttää erilaiselta kuin tämä minun kappaleeni. Etsin googlesta suomeksi ja englanniksi, sekä myös Ebaysta, enkä onnistunut löytämään yhtään vastaavaa yksiöä. Ainoa selitys jonka keksin on se, että korun malli on joskus aikojen saatossa hieman vaihtunut, kerran tämä on kuitenkin jo niin vanha. Nyt sitten haluaisin tietää, että missä vaiheessa, jos näin tosiaan on käynyt. Ehkä jo kauan sitten, koska muuten voisi olettaa, että olisi tullut edes jokunen vastaavan näköinen koru vastaan, mutta kun ei. Pitäisi ehkä rohkaista itsensä ja mennä selvittämään asiaa Kalevala Korun myymälään, jos siellä tiedettäisiin. Leimatkin löytyy ja äiti on omien sanojensa mukaan Kalevala Korulta korun ostanut, että mikään feikkikään se ei oikein voi olla.

Korua mallaa taidokkaasti Japanista luokseni lennähtänyt rauhankyyhky. Kyllä isoveljet ovat käteviä kun tietävät, mitä tuoda matkalta tuliaisiksi :D

Kuvan tarjosi google

Ja tuossa nykyään Kalevala Korun myymä malli T(h)orin vasarasta. Selvä ero, joskin voin rehellisesti sanoa pitäväni enemmän tuon oman koruni yksinkertaisuudesta verrattuna tähän nykyiseen.

The dying leaves soundlessly fall, the withering trees whisper of winter dreams

Mistään ei tule parempi olo ja parempi mieli kuin pusikossa rämpimisestä <3. Ei sentään mitään ihan erämaata, mutta kun sai vähänkin luontoa ympärille niin siinä oli hymy herkässä ja teki vain mieli hyppiä ja kirmailla kuin pieni karitsa. Tuli myös halailtua ja pussailtua puita.

Ja nyt paljon kuvia. Kaikkia ei ole erityisemmin muokattu koska laiskamato mönki korvasta sisään ja asettui taloksi. Ah, haluan mennä jonnekin kuvaamaan junia. Harmi, että täällä on vähän tylsiä nuo junat :/ Ei mitään vanhoja ja hienoja. Tahdon oman höyryveturin. Joka tytön unelma, kuten myös oma tykki :D

 

:'(

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Life = offline

Nyt tuli taas vaihteeksi todistettua se, miten tärkeä asia internet elämässä onkaan, kun viimeiset viisi päivää joutui sitä ilman elämään. Tietenkin sitä viettää liian paljon aikaa netissä muutenkin, mutta ihan arkisetkin asiat vaikeutuvat. Nykyään on vähän se linja, että jos ei ole nettiä käytössä, ei pysty tekemään yhtään mitään kun kaikki tapahtuu netissä. Suurin stressi tosin oli nyt se, että putosi vähän kärryiltä nettielämän suhteen :D. Sai esimerkiksi lukea noin miljoona blogitekstiä sun muuta sellaista.
Olen ylpeä itsestäni sen suhteen, miten hienosti pärjäsin netittä. Oikeasti pärjään kyllä jos tahdon, mutta sitten kun on pakko pärjätä jostain itsestään riippumattomasta syystä... Se on vähän hankalaa. Nyt syy tosiaan oli itsestäni riippumaton, eli se, että joku idiootti oli käynyt kellarissa sörkkimässä jotain liitäntöjä ja Elisan yhteyteni oli vaihdettu Soneraan. Ei mahdu tähän päähän, miksi joku on mennyt sinne ovien ja ehkä lukkojenkin taakse niitä vaihtelemaan o___O. Todennäköisesti asialla on ollut joku remontti/huoltomies, joka ei ole tiennyt mitä tekee. Tänään kuitenkin kävi Elisan tarkastaja ja hoiti asiat kuntoon ja nyt minulla on taas netti käytössä ^,.....,^
Omalla tavallaan tämä netittömyys oli hyväkin asia ja sain käytettyä aikaa muka hyödyllisesti, esimerkiksi piirtämällä, katsomalla The Big Bang Theorya ja kiilottamalla luumuja. Kannattaa muuten kokeilla joskus, sillä luumuista tulee hienoja kun ne kiilottaa vaikkapa nenäliinalla. Niihin voinee kiilottaa myös jotain kuvioitakin, jos on luovalla tuulella.

 

Mielikuvituslapsi Holden taas, mutta Rozz Williams oli inspiraationa hiusten suhteen.

Tuon tekeminen oli kuluttavaa, nimittäin yhdelle kynälle. B kului monta senttiä, kiitos sen, että on suhteellisen pehmeä ja sitä piti teroittaa usein. Uuden ostaminen on siis kiikarissa. Päädyn yleensä käyttämään samoja kovuuksia, joten tietyt kynät kuluvat huomattavasti ja toiset eivät juuri lainkaan.
Ajattelin, että voisi vaihteeksi taas siirtyä eläinmaailmaan. Joskus piirsin paljon eläimiä, erityisesti lintuja ja kissoja, ja niiden helppouden takia ehkä olenkin viime vuosina jumiutunut ihmisiin (lue: mustahiuksisiin miehiin). Alan vähitellen olla tyytyväinen kun ilman mitään mallia tulee noinkin anatomisesti uskottavia tuherruksia.

Jostain syystä jaksoi huvittaa kun joku on päätynyt blogiini haulla "germaanit on rumia".