Chuck Palahniukin kuuluisa sitaatti on suhteellisen oikeassa. Joskus olisin pitänyt sitä ehdottomana totuutena, mutta en enää. Näkemys on avartunut ja nyt niin sanottua taidetta syntyy myös hymy huulilla. Runojen kirjoittaminen tosin kuihtui sitä mukaa mitä paremmin asiat olivat.
Mutta, nyt se jo lupailemani postaus eli vanhaa (oikeasti vain parin vuoden sisällä tehtyä) taidetta piirrosten muodossa. Muutaman maalauksen laitan omaan postaukseen.
Tämä on hyvä tehdä tänään kun sain vähän luonnosteltua jotain uuttakin.
Nyt kuvien pariin.
 |
| "Poikani" Corbin Carfax |
 |
 |
| Anna-Varney kissana |
 |
| Noitapoikani Milo |
 |
| Korppu sanoo hei, jälleen |
 |
| Lester -vampyyri ja hänen autonsa ikinvanhasta novellistani |
 |
| Ystäväni runon innoittama kuva |
Kolme viimeistä ovat tietokoneella värin saaneita, mutta kuitenkin käsin piirrettyjä ja tussattuja. Muuten ovat oikeastaan täysin lyijykynällä tehtyjä, paria pientä värin lisäystä lukuun ottamatta.
Kuten voi huomata, taustat eivät ole vahvuuteni :D. Olen liian laiska tekemään niitä ja pelkään pilaavani itse kuvan tekemällä jonkinlaisen taustan, mistä kuitenkin tulisi ruma.
En pahastu jonkinlaisesta palautteesta, vaikka en sellaista odotakaan saavani ^,...,^
Ihania! Etenkin ensimmäinen, kolmas ja kuudes ^^
VastaaPoistaKiitos!
PoistaKävin vakoilemassa sinun töitäsi myös. Pidin käsistä ja taulun koko ideasta. Itse asiassa itsellänikin on ehkä vähän vastaava taulun ulkopuolelle tuleva idea joka odottaa toteuttamista.
Graah miten upeaa kynänjälkeä! Muutenkin kovin hieno blogi ^^)
VastaaPoistaKiitos ^,...,^
Poista