Vähän näpertelyä niin ikää hieman mönjääntyneellä punaisella lakalla ja hokkus pokkus, siinä oli sitten ne synkät kynnet valmiina.
Taitaa olla aika ostaa uusi musta kynsilakka, jotta voi sitten toteuttaa itseään niin kuin oli tarkoituskin. Ovathan nuo sievät pilkut toki melkoisesti veren värisiä, että kai sitäkin voi jonkinlaiseksi synkkyydeksi kutsua, voihan?
Voisivat kynnet nyt vielä hieman kasvaa pituutta niin olisi jees.
Toissapäivänä sain vähän tuherrettua jotain paperille. Hyvin nopeasti, kun ei jaksanut ruveta tekemään mitään hienoa. Olen ihan liian saamaton, mitä taiteiluun tulee. Pitäisi ottaa jollain keinolla itseään niskasta kiinni ja yrittää.
Herkkää, eikö? |
Jonkinlaisena idean lähteenä toimi Sopor Aeternuksen Saturn Devouring His Children, joskaan ei tuo nyt kyseiselle biisille kauheasti oikeutta taida tehdä. Tosin ei kai sitä pidä liikoja odottaakaan kun tekee jotain ehkä vartissa.
Voisi tässä joku päivä postata vanhoja piirustuksia/maalauksia, kun ei näitä uusiakaan oikein tunnu nyt kauheasti syntyvän.
Monenkohan ihmisen kakuksi Viennetta muuten on tarkoitettu? Vedin tuossa juuri yli puolikkaan kerralla. No mutta kun ei mikään pieni siivu riitä mihinkään! Minun kakkupalanikaan eivät tosin meinaa koskaan mahtua lautaselle...
Huomenna olisi tarkoitus lähteä kirpparille etsimään jotain sopivaa korua, toisin sanottuna ristiä. Yksi tietty asu tarvitsee sen seurakseen. Niin se aina menee, että kehittelee mielessään jonkun asukokonaisuuden ja sitten se pitää yrittää parhaansa mukaan toteuttaa.
Jos ei löydy sopivaa ristiä niin ehkä sitten jotain muuta kivaa. Se musta kynsilakka, joskaan ei kirpparilta vaan ihan kaupasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti