Eilen sain aikaiseksi luonnosteltua mahdollisesti seuraavaa vesivärityötä. Siksi mahdollisesti seuraavaa, että ideoita on useampi enkä tiedä mitä saan oikeasti tehtyä seuraavaksi. Olen taas vähän liian saamaton maalaamisen suhteen. Nytkin kypsyin turhan nopeasti luonnosteluun ja Shadow Projectin inspiroimana purin turhautumiseni siihen, että sutaisin muutamassa minuutissa tuollaisen deathrock-pojun. Tietokoneella värittely vei sitten vähän enemmän aikaa kuin muutaman hassun minuutin, mutta ihan kiva siitä tuli. Silloin onnistuu paremmin kun ei yritä mitään vaan sutaisee paperille viivoja hetken mielijohteesta.
Mutta nyt asiaan eli valittamaan hiuksista. Voisipa olla kahdet erilaiset hiukset yhtä aikaa, mutta kun ei se vaan ole millään tavalla mahdollista, ellei sitten hanki peruukkia ja se nyt ei ole oikeasti mikään vaihtoehto. Olen tässä jo useita kuukausia kitunut suuren dilemmani kanssa ja pahempaan suuntaan on vaan mennyt. Olen ollut hyvin tyytyväinen hiuksiini, tähän kun on toinen sivu lyhyt, mutta kun samalla on ruvennut haluttamaan kiva kasaripöwwö. Oikeasti tässä nykyisessäkin mallissa oli ajatuksenani kasarifiilis, mutta se on vähän ehkä jo kadonnut kun hiukset ovat kasvaneet pituutta. Tavallaan jopa haluaisin pitkät hiukset, mutta kun mitä pidemmiksi ne kasvavat, sitä paremmin muistaa sen, miten ohuet ja lattanat hiukset omistaa ja se on ikävää. Lyhyiden hiusten kanssa saa huijattua ja näyttää siltä kuin päässä kasvaisi puolet enemmän hiusta. Se myös on fakta, että lyhyet hiukset sopivat kasvoihin paremmin.
Silloin kun en vielä ollut lyhentänyt tuota sivua ja muutenkin hiukset olivat lyhyemmät, sai ne ihan kivasti pörröön. Itselleni tulee noista hiuksista vaan mieleen nuori Nick Cave, mikä ei ole lainkaan huono asia, vaikka tavoitteena ei mikään nickcavetucca olekaan.
Saatan tässä kyllä jo valittaa vähän turhaan, koska olen vähitellen yhä vahvemmin sitä mieltä, että kyllä nämä pitää leikata (kunhan tuo sivu on kasvanut vielä hieman lisää pituutta). Tiedän, että jos en tee sitä, vaivaa tämä asia loputtomasti ja mietin, että mitä jos. Hiukset ovat sitä paitsi uusiutuva luonnonvara ja ne kasvavat. En myöskään voi sille mitään, että joka kerta kun Robert Smith kummittelee jossain pörröisten hiustensa kanssa, tulee vahva do want -fiilis.
Kampaajani aka äiti oli myös sitä mieltä, että ideani on hyvä, kun kysyin mitä hän tekisi sijassani. On muuten kätevää kun on äiti jolla on kampaajan koulutus. Itse en uskalla hiuksiani saksia vaikka mieli tekisi, koska pelkään pilaavani ne totaalisesti :D.
Kertokaa ihmeessä mielipiteenne siitä, pysyäkö (puoliksi)pitkissä hiuksissa vai leikatako, jotta saa kivan kasaripörröpään?
Toissapäivänä innostuin lakkaamaan kynteni, tällä kertaa taas valkoisiksi. Yksi kynsi on musta, mutta koska sen koristelut ovat valkoiset, halusin muiden jatkavan linjaa ja olevan mustan sijasta valkoiset. Kynteni ovat tällä hetkellä harmittavan lyhyet, mutta kyllä ne tuosta taas vähitellen kasvavat. 
Bauhaus! Fishcakes! Miksi kynsiä on aina niin hankala kuvata fiksusti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti