tiistai 19. maaliskuuta 2013

Deine Lakaien 16.3.2013


 
 
WUNDERBAR
 
 
 
 
Noin, kaikki tarpeellinen on sanottu. Joskus yksi sana kertoo paljon enemmän kuin se, että yrittäisi runoilla jotain mukahienoa tekstiä. Sen voin sanoa, että Ernst Horn on idolini ja syy siihen, miksi aion vielä oppia soittamaan pianoa. Joku kaunis päivä osaan soittaa muutakin kuin Mad Worldin.
Hienommassa konsertissa en ole ollut, enkä hienompaan voi enää päästä. Pure perfection! Sai olla tippa linssissä ja nauraakin. Tosin vielä sen ainoan mahdollisen hitusen täydellisempi elämys olisi ollut, jos olisin kuullut Slowly Comes My Nightin.

Tulipas taas todistettua sekin, miten pienestä voi tulla todella hyvä mieli. Kotimatkalla kun olin jäämässä junasta niin tuli vaihdettua muutama sana erään herran kanssa, joka myös oli ollut katsomassa Deine Lakaienia. Hassua, miten piristävää voi olla jutella hieman jonkun randomin ihmisen kanssa, joka vielä lopuksi toivotti hyvää yötä. Sen jälkeen pysyi hymy huulilla pitkän tovin.
 
 
Pakolliset asu/naamakuvat. Tissit, menkää pois pilaamasta helmien asettelu -__- . Kyllä miesten kelpaa.
 
 

 
 
 
 
♃♄
 
 
 
Hain tänään seuraavan lipun. Wohoo! Tuon lähemmäs Bauhausin näkemistä ei voikaan enää päästä. Sitten saakin heittää kasarikuteet niskaan eikä tarvitse leikkiä mitään viktoriaanista prinsessaa (ei sillä, etteikö sekin olisi kivaa).
En olisi ollut erityisen kiinnostunut Peter Murphyn soolotuotannosta, mutta olisin ehkä sittenkin mennyt katsomaan, koska onhan se kuitenkin Peter Murphy. Hyvä kuitenkin näin, sillä Bauhaus kuuluu suosikkeihini.
 

 
 
 
 



tiistai 12. maaliskuuta 2013

My graveyard queen she's cold and mighty lean, she's got that morbid sheen

 
 
 

Kokeilin jotain uutta, eli meikkejä piirtämisessä. Luomiväriä (ruskea), kajalia (valkoinen) ja tietenkin valkoista puuteria ihossa (ja vähän tuomaan sävyä mustaan). Palasin myös menneeseen ja käytin vain lyijytäytekynää. Ennen piirsin kaiken vain sillä, kunnes rupesin hienostelemaan eri kovuuksien kanssa. Kyllä tuntui kotoisalta ^,....,^


 

lauantai 9. maaliskuuta 2013

I'm gonna wreck it! I can fix it!



Kuvan tarjosi google

Viimeisin elokuvaelämys on Disneyn Wreck-It Ralph, joka tuli käytyä katsomassa tuossa pari päivää sitten, originaaliversiona totta kai. Ensimmäistä kertaa taisi olla teksittämätön leffa (toki R&A-leffat ovat tekstittämättömiä), mutta eipä se enää tässä iässä haittaa, kun englantia ihan hyvin osaa. Se sen sijaan haittaa, jos ei saa nauttia niistä alkuperäisistä äänistä ja vitseistä yms. Toki Suomessa dubbauksen taso on hyvä, mutta ei se silti enää uppoa.
Wreck-It Ralphin melko perinteisestä tarinasta huolimatta sen idea on varsin hauska ja viihdyttävä, eikä vain ajatuksen tasolla vaan myös käytännössä. Itse ainakin pidin elokuvasta paljon. Oli hauskaa myös bongata erilaisia pikku yksityiskohtia, kuten vaikka Pong. Tässä iässä elokuvalla oli myös tiettyä nostalgia-arvoa, mitä pienet lapsikatsojat eivät osaa arvostaa. Parhaat pelit muodostuvat muutamista pikseleistä! Tässä näin pari päivää Gameboy Colorilla Megamania kuluttaneena on helppo sanoa :D
Suosittelen ehdottomasti tämän elokuvan näkemistä, etenkin jos peliaihe kiinnostaa. Ilman kyseistä kiinnostusta leffasta tuskin saa niin paljon iloa, vaikka se muutenkin viihdyttävä on.


 
 
Miellyttävä tuttavuus oli myös ennen Wreck-It Ralphia esitetty lyhytelokuva Paperman. Kaikessa yksinkertaisuudessaan elokuva oli kaunis, niin visuaalisesti kuin tarinaltaan. Mielestäni Paperman myös ansaitsi voittamansa Oscarin, joskaan en muita kyseisen kategorian ehdokkaita olekaan nähnyt.




 
♃♄
 
 
Tuli tässä myös tehtyä pieni materiahankinta, kun UFFissa oli jälleen alepäivät. Eipä tällä kertaa löytynyt mitään erityisen kiinnostavaa (äiti tosin osti minulle pari hametta, joista ei nyt ole kuvaa), mutta tämä yksi pieni vähän jo parhaat päivänsä nähnyt huivi tarttui matkaan. En aina niin jaksa innostua näistä pääkallo-jutuista, mutta eihän tuollaisia pieniä hymyileviä kalloja voinut vastustaa, etenkin kun hintaa oli vain vaivaisen euron verran. Pidän huivissa siitä, että se on suhteellisen iso ja kolmion muotoinen, eli helppo sitoa niin kaulaan kuin päähänkin.
Hymykallot eivät kauheasti näy tuossa kuvassa, mutta eipä voi mitään. Söpöjä ne kuitenkin ovat.
 
 
 
 
 
Hehee viimein sain itseäni niskasta kiinni ja aloitin tunnisteiden käytön :D. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.