sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Heil Taranis!

Niin koitti viimein se päivä kun piti pukeutua valkoiseen toppiin. Se sattuu olemaan oikeastaan viilein vaatteeni ja silti oli liian kuuma, paitsi ehkä varjossa. Nyt säät ovat menneet siihen, ettei ole enää olemassa sopivia vaatteita, ellei halua puolialasti ulos lähteä, eikä se ole erityisen suositeltavaa.
Pakko oli kuitenkin eilen ulos lähteä, sillä menimme isoveljeni kanssa katsomaan The Dark Knight Rises -elokuvan.


Edellisten osien perusteella odotukset olivat melkoisen korkealla ja täytyy sanoa, että tämä kolmas osa täytti odotukset oikein hyvin. The Dark Knight on paras osa, mutta uusimman tulokkaan ei sen rinnalla tarvitse hävetä. Tekisi mieli puhua elokuvasta enemmänkin, mutta en viitsi, koska en halua vahingossakaan spoilata ketään. Voin kuitenkin suositella elokuvaa lämpimästi, joskin eiköhän jokainen asiasta yhtään kiinnostunut tuon joka tapauksessa käy katsomassa. Etenkin jos on nähnyt edellisetkin osat.
Oikeastaan ainoa asia johon suhtauduin skeptisesti, oli Anne Hathaway, josta tulevat mieleen lähinnä Prinsessapäiväkirjat, toisin sanottuna hömppäleffat. Hathaway kuitenkin lunasti paikkansa ihan uskottavasti, joten näin jälkikäteen asiasta ei ole mitään valitettavaa. Totta puhuakseni en keksi elokuvasta mitään moitittavaa.



Hiukset - yllätys yllätys - latistuivat matkan varrella ihan mukavasti. Ei ihme, kun olivat puhtaat ja vain tupeeratut ilman mitään lakkaa. Hiukseni ovat mallia maailman liukkain, eli tupeeraus ei todellakaan pysy kauan ilman lakkaa. Silloin paremmin, jos hiukset kreppaa ensin. Pitäisi ostaa lakkaa, mutta olen todella laiska käyttämään sitä, sillä pidän siitä tunteesta kun hiuksissa ei ole mitään mönjää. Pidän tosin myös siitä kun hiukset pysyvät niin kuin niiden haluaa pysyvän. Hankalaa :/
Taisin näyttää aika Burton-fangirliltä eilen, kun oli Edward -paita ja rakas Jack -laukkuni. Ei sentään ollut Burtonin Batman, jonka katsomassa kävi :D
Suosittelen muuten lämpimästi vadelman makuisia m&m's -karkkeja, sillä ne ovat omnom. Veljeni oli niitä elokuviin evääksi ostanut.
Itse ostin mustan hiusvärin ja ripsiliiman. Ärsyttävää, sillä ei siitä ole pitkä aika kun viimeksi ostin liiman, mutta sen korkki oli jotenkin vammainen eikä siten tiivis, ja niinhän se liima sitten kuivui pilalle. Pääsen viimein käyttämään uusia ripsiäni. On ollut alaston olo viime aikoina, kun omat ripset ovat niin olemattomat.


†††

Illalla, tai oikeammin yhden aikaan yöllä, kun olin suuntaamassa nukkumaan, tuli kovin ukkonen ja sade varmaan vuosiin. Jotenkin tuntuu siltä, että tuollaisia ilmoja on ehkä kerran viiteen vuoteen tai jotain. Itse rakastan ukkosta. Toiset pelkäävät, mutta itselläni se vaikuttaa suurinpiirtein päinvastaisesti. Nyt oli lähellä, etten juossut ulos, mutta tyydyin kuitenkin parvekkeeseen. Oli jotenkin vaan niin mahtavaa katsella salamoita ja työntää itsensä kaiteen yli sateeseen ja tuntea luonnon voima upeimmillaan. Ukkosesta tuntuu saavan itsekin voimaa.

Saatoin hieman kastua

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Lucky 13 + 1

Onnekkaasti 13 lukijaa kertynyt ^,...,^ . Ihan hämmentävää, että jopa noin montaa ihmistä voi kiinnostaa lukea mitä täällä kirjoittelen.

Ilahdutan nyt lukijoitani kesäisen gootikkaalla kuvalla. Rakas roolipelilapseni Holden. Kuulostaa tosi kypsältä kun mainitsee roolipelit, mutta se on hyvä harrastus jos sen toteuttaa kunnolla ja rakastaa kirjoittamista ja haluaa käyttää mielikuvitusta. Ja sitä kautta on saanut myös rakkaita ystäviä.

Drink Coca-Cola!
Oivoi, pieleen meni. Viestin esikatselussa huomasin, että lukijoita onkin jo 14. No, hyvä yritys kuitenkin :'D.

Tänään on tullut piitkästä aika kuunneltua The Sisters of Mercyä. Viime kerrasta tosiaan on todella kauan. On oikeastaan todella harmillista miten joku bändi joskus jää pitkäksi aikaa unholaan, mutta toisaalta se uudestaan löytämisen ilo on kivaa.
Kaipaisin myös jotain uutta bändilöytöä. Tietenkin sitä aina välillä löytää artisteja joita jää kuuntelemaan, mutta kaipaisin sellaista, joka todella heti iskee tajuntaan, eikä ole vain ihan kivaa. Sellainen, joka on rakkautta ensi korvauksella (hieno uusiosana!) ja jolla on ehkä jopa suurempi vaikutus elämään, kuten Sopor Aeternuksella muinoin. Jos pitäisi elää loppuelämänsä vain yhtä artistia kuunnellen, valinta ei olisi vaikea.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

I like my coffee black just like my metal

Harmaa ja sateinen päivä taas. Ihana tämä Suomen kesä. Eikä koskaan näemmä voi olla tyytyväinen. Silloin valittaa jos aurinko paistaa ja on kuuma, mutta myös silloin jos vaan on kylmää ja sateista... Miksei voisi olla aurinkoista, mutta myös tarpeeksi viileää, ettei tarvitse paahtua hengiltä. Helteellä on aina yhtä hankala pukeutua. Voisi tietenkin vetää päälle valkoisen ja ilmavan topin, mutta sitten pitää vältellä aurinkoa, ettei vaan pala. Tiedän, on keksitty aurinkosuojatkin, mutta inhoan käyttää sellaista tahmaa. Parasta on jos voi hengailla pitkähihaisessa kuolematta kuumuuteen. Ei vaan viihdy liian kevyissä ja vähäisissä vaatteissa. On kivaa vaatettaa itsensä varpaista leukaan asti :D

Torstai oli taas pieni shoppailupäivä. Ei ollut erityisemmin suunnitelmissa shoppailla, mutta tuli ostetta silti kaikenlaista tarpeellista ja ei niin tarpeellista. Päivä oli mukava ja sään puolesta oikein mukava, kerrankin. Oli vaan pakko pistää hattu päähän koska hiukset ovat niin kulahtaneet. Pitäisi saada aikaiseksi värjättyä. Onneksi pää ei paahtunut hatun alla vaan itse asiassa se taisi auttaa, kun ei ollut illalla pää kipeä vaikka vietti aikaa auringossa.
Ja kyllä ihmiset vaan jaksavat tuijottaa. Itseäni se ei häiritse vaan on kiva vähän provosoida ihmisiä, mutta ihmetyttää vaan. En yleensä koe näyttäväni edes niin erityiseltä. Tosin jalkoja ne usein tuijottaa. Helsinki on muka iso kaupunki jossa on paljon erilaista porukkaa, mutta silti platformit saa ihmiset tuijottamaan kuin eivät olisi koskaan ennen kenkiä nähneet. Yleensä ihmiset ei mitään sano, mutta tuolloin torstaina tuli kyllä paras kommentti koskaan, lähinnä järkyttyneen sävyinen "jesus christ" eräältä mieheltä xD. Itse en valitettavasti sitä kuullut, mutta sain silti hyvät naurut.


Linnun luu knallissa <3
Musiikkitalon nurmikolla oli mukava istuskella kaupungilla vaeltelun jälkeen. Varjossa tietenkin, joskin siinä tuli jonkin aikaa istuskeltua jo turhan viileä. Siinä vaiheessa oli aika suunnata kotiin.
Noin nurmikolla istuessa tulee aina sellainen olo, että pitäisi olla eväitä mukana, tai edes jotain juotavaa. Nyt ei ollut, mutta kävimme aikaisemmin herkuttelemassa Forumissa jäätelöllä. Oli ohittamaton tarjous, kun sai iiison pallon (isomman kuin olen koskaan mistään aikaisemmin saanut) jäätelöä ja espresson hintaan 4,80€. Espresso on liian pieni. En yleensä juo sitä vaan cappuccinon, mutta jos juon, niin tuplanahan se pitäisi saada. Cappuccinoa lukuun ottamatta juon kahvini aina mustana. Ei sokeria, ei maitoa.

Musiikkitalo
Lohikäärmepilvi :D



Ainoa ostoajatukseni lähtiessä oli meikkisienet, joita myös tuli hankittua. Gina Tricot tarjosi ne puoleen hintaan ja ovat juuri sopivan kokoisia tuohon Grimasin meikkivoiteen purkkiin. Nyt myös ostin viimein sen mustan kynsilakan. On hyvä, etten aikaisemmin ole saanut aikaiseksi ostettua sitä, sillä nyt Sokoksesta löytyi isolla alennuksella, vajaalla kolmella eurolla. Käytän siis Maybellinen Colorama-kynsilakkoja, joissa mielestäni on todella hyvä hinta-laatusuhde. Tekisi mieli lakata kynnet, mutta kun kaksi on mennyt katkeamaan niin  näyttää typerältä. Yhyy.
Glitterissä oli loppualet, mutta siellä ei yleensä ole pahemmin itselleni mieleisiä koruja. Totta puhuakseni ei juuri missään ole ja olen vähän hienohelma siinä suhteessa, että nautin koruni mieluiten hopeisina. Kaikki sormukseni ovat hopeaa yhtä kirurginteräksistä lukuun ottamatta. Voisi jaksaa tehdäkin pienen postauksen sormuksista, jos jotain vaikka kiinnostaa.
Glitteristä ostin kaksi rannekorua, ne ainoat jotka tuntuivat omilta. Lehtikoruista tulee aina haltiat mieleen ^____^ .  Euron maksoivat kappale.


Parhaan löytöni tein UFFista, jossa oli viiden euron päivät. Löysin oikeastaan juuri sen mitä olen etsinytkin, eli kivan vähän arkisemman pitkän mustan hameen, joka ei kuitenkaan ole ihan tylsä. Hame on lajia Ella Singh. Ei ollut ennestään itselleni tuttu juttu, mutta kun vähän googlella leikin niin totesin, ettei tainnut viisi euroa olla lainkaan huono hinta tuosta. Kyllä sen myös huomaa kun pukee päälle niin sanottua laatua. Senkin huomaa, että tuo hame on 40% silkkiä. Ja mikä parasta, made in Germany.



Hameesta löytyy aluskangas, jossa on puolesta välistä alaspäin tylli tuomassa hieman muotoa. Pitkä tuo on, mutta ei voisi olla enää täydellisempi 13cm pohjien kanssa. Rakastuin <3. Ja sopii myös oikein hyvin korsetin seuraksi.
Tuon jälkimmäisessä kuvassa olevan pitsikankaan palasen sain äidiltä. En vielä tiedä mitä teen sen kanssa, mutta ehkä yritän siitä tehdä jonkinlaisen hunnun tapaisen, koska se on ihanan ohutta ja kevyttä. Sopii se tosin noin hartiahuiviksikin. Pitää miettiä.

Tolkien + neofolk = rakkautta



maanantai 16. heinäkuuta 2012

Let me be your hero

Teinpäs tempun ja vaihdoin blogin nimen ja samalla bannerin. Nyt tuntuu kotoisammalta. Koko ajan tähän asti oli sellainen olo että pitäisi muuttaa, eikä ollut vain normaalia nopeaa kyllästymistä. Tämä uusi nimi oli mielessä jo silloin kun koko blogin perustin ja tietenkin tein silloin väärän valinnan.

Tuossa pari päivää sitten osoitin suurta sankaruutta ja pelastin hengen, nimittäin parvekkeelle päivällä eksyneen turilaan! Minulle ei ole sankaruutta hyönteiseen koskeminen kuten ehkä monille, vaan se, että ainakin koin pelastaneeni pikkuisen hengen ^___^ . Pikkuisen ja pikkuisen... Tuollainen iso kovakuoriaisen mötkäle, ruskoturilas.
Raukka tosiaan oli ihan puolikuollut eikä jaksanut liikkua mihinkään ja vaikutti ihan pökertyneeltä ja jalat meni alta. Snif.




Poimin pikkuisen sitten lattialta kädelleni, missä hän pötkötteli selällään kun ei jaksanut siitä nousta. Kuvasta näkee vähän miten muhkea tapaus on kyseessä. Tekisi mieli kutitella sitä mahasta xD. Tarjosin pienelle vieraalle testiksi ruohosipulin vartta ja se ilmeisesti kelpasi, sillä sitä turilas haisteli/maisteli ja tuntui piristyvän ja seuraavaksi sitten jo kiivettiin sipulinvarteen. Siitä en valitettavasti saanut kuvaa kun kameran muistikortti tuli täyteen ja sitä tyhjentäessä kävi niin, että pienen ruokahetken jälkeen turilas aukaisi kuorensa ja lensi taivaalle, ties vaikka olisi ollut matkalla ystävänsä jäärän luokse :D . Siinä vaiheessa tuli hyvin sankarillinen olo, vähän kuten kerran kun "elvytin" ikkunaa päin lentäneen talitiaisen ^____^.
Jotkut eivät ehkä tajua miksi haluan pelastaa jotain kovakuoriaisia, mutta se on kivaa ja siitä saa hyvän mielen. En tosiaan kykene tappamaan mitään hyönteisiä, paitsi että sisälle harvoin tulevat muurahaiset on pakko. Niissä kun on se, että jos ne löytävät jotain kiinnostavaa, ne voivat hakea koko suvun paikalle ja sitten onkin asunnossa ylikansoitusta. Muurahaisillakin on paikkansa maailmassa, mutta se paikka ei ole minun kotini!

perjantai 6. heinäkuuta 2012

I want it painted black

Musta väri on pientä hitusta lukuun ottamatta loppu :D

Nyt siis tuolla aikaisemmin lupailemani postaus maalauksista, jotka ovat kaikki vesiväritöitä. Puolustuksekseni kerron, etten ole leikkinyt vesiväreillä kuin jonkun reilun puoli vuotta ja sitä ennen en koskaan. Tai no, kyllä koulussa surkeilla nestemäisillä vesiväreillä joilla sai vain levinnyttä sotkua aikaiseksi. Nyt olen käyttänyt ihan ammattitasoisia värinappeja ja ero on niin huima ettei mitään rajaa. Valitettavasti en tosin ole pitkään aikaan maalannut tuon mustan loppumisen vuoksi, kun olen ollut liian laiska ostamaan uutta nappia. Aina sitä ajattelee, mutta sitten kuitenkin jättää seuraavaan kertaan kun se on muka niin kallis. Faktahan on, että se hinta on pakko maksaa jos tahtoo maalata lisää. Enkä halua sekoittaa eri merkkejä keskenään, vaikka se ei ehkä periaatteessa haittaisikaan.

Maalauksilla on sama vika, eli taustat loistavat poissaolollaan. En ole koskaan ollut hyvä tekemään taustoja yhtään mihinkään, mutta ehkä vähitellen pitäisi uskaltaa senkin uhalla, että koko maalaus menee päin jotakin :D
Kaikki näyttävät todellisuudessa vähän paremmilta, toiset vähemmän ja toiset enemmän. Syy tähän on yksinkertaisesti se, etteivät nuo mahdu skanneriin ja en koskaan onnistu ottamaan kameralla edustavia kuvia. Talvella oli niin huono valo. Nyt kesän valoisuudessa varmaan laatu olisi parempi, mutta ei jaksa ottaa uusia kuvia.


Ihan ensimmäinen testi ja sen kyllä huomaa. Nuo vampyyrin hiukset ovat kamala makkara -___- . Ja taustan epätasaisuus hirvittää. Hyh hyh.


Vähän batcave- fiiliksiä ja ajattelemattomuutta, eli epämääräisiä mustia tuhruja kun en osannut varoa kättäni. Luulisi että olisin osannut, kun on koko ikänsä vasenkätisenä saanut varoa kirjoittaessa. No, ei nyt ehkä ihan koko ikää kun tekniikka on kehittynyt :D


Tupakoiva ylimielisen näköinen haltiaherra. Tuosta en pahemmin keksi valitettavaa, mitä nyt punainen on vähän epätasaista.


Nuori Nick Cave ja Where the Wild Roses Grow.


Poika (jota moni luuli tytöksi) ja yksisarvinen. Tuo on ystäväni seinällä, koska tein sen lahjaksi hänelle. Parissa päivässä paniikin kourissa kun tuttuun tapaan aloitin viime hetkellä :D


Tämä ei edusta lainkaan vaan näyttää luonnossa paljon paremmalta kuin kuvassa. Ja lisää tupakointia.

Älkää lapset polttako, sillä tupakka tappaa!
Itsehän olen maistanut tupakkaa vain oraalisesti... Tuli vähän huono olo. Polttanut en siis koskaan ole enkä todellakaan aio. Tupakassa ei ole mitään tyylikästä muuta kuin James Deanin suupielessä. Tykkään kuitekin piirtää/maalata niitä toisinaan.


Montaa noita ei tosiaan ollut kun käytin mustan loppuun, mitä kukaan tuskin nyt ihmettelee kun on noiden värimaailman nähnyt. Pitää nyt saada ostettua se uusi musta, jotta pääsee jatkamaan ja kehittymään, mihin on vielä paljon varaa. Olen aloittelija, mitä vesiväreihin tulee.


†††

Rakastan kidneypapuja! Vedin juuri tölkillisen kylmiltään. Ei vaan voi mikään maistua niin hyvältä. Omnomnom!


torstai 5. heinäkuuta 2012

Achtung, God

Eilen oli harvinaisen mukava päivä ja tuntui siltä, että ehti paljon. Johtui ehkä siitä, että kerrankin lähti ajoissa liikkeelle... Harvinaista, että pääsi ovesta ulos kahdentoista aikoihin :D. Äitini kanssa olimme liikkeellä emmekä oikeastaan tehneet paljon mitään, vaan lähinnä käveltiin keskustan laitamilla eikä koluttu läpi samoja kauppoja, jotka on jo noin miljoonaan kertaan nähty. Punanaamiossa sentään kävin hieman shoppailemassa, eli ostin Grimasin ripset sekä Crème Make-Upin (kiitos Chimeran kehujen).
Alunperin oli tarkoitus käydä kirppareilla, mutta eihän siinä kuumuudessa jaksanut mihinkään torille esimerkiksi mennä, joten jäi toiseen kertaan ja hyvä niin, sillä sen sijaan harrasimme hieman arkkitehtuuria kirkkojen muodossa. Rakastan vanhoja hienoja kirkkoja arkkitehtuurin ja muiden visuaalisten asioiden vuoksi, vaikka en edustakaan itse samaa niiden kanssa. Enkä näe mitään syytä sille, miksi pakana ei voisi istua kirkossa nauttimassa hiljaisuudesta ja kauniista ympäristöstä (ja mukavasta ilmastosta helteen jälkeen :D). Niin kauan asiat ovat hyvin kun ei tarvitse kuunnella saarnoja tai vastaavaa. Urkumusiikki sen sijaan <3 . Toisilla ei sitten taas riitä kunnioitusta sen vertaa, että ottaisi kirkossa hatun päästä pois, mies kun vielä oli kyseessä. 

Ensimmäisenä oli vuorossa Carl Ludvig Engelin suunnittelema Helsingin tuomiokirkko. Ulkoa pidän siitä valtavasti, ehkä siksi kun se on niin hohtavan valkoinen ja sen sijainti on hieno, näkymistä puhumattakaan. Sisällä odottaa pieni pettymys, sillä kirkko on kovin vaatimaton ja suoraan sanottuna tylsä. Kirkoissa on muuten aina sama tuoksu, mistä ikinä sitten johtuukaan. Ehkä se on vanha puu. Parhaimmillaan tuomiokirkko on juuri tuollaisena kauniina kesäpäivänä, kun se valkeana piirtyy kauniin sinistä taivasta vasten. Oikea postikorttimaisema, mutta hieno yhtä kaikki.
On muuten kivan kuuloista seistä ihan vieressä kun kirkonkellot alkavat soida. Tuomiokirkossa ne eivät tosiaan sijaitse kirkon tornissa vaan omassa pienessä rakennuksessa.


Helsingin tuomiokirkko


Urut ovat ehdottomasti hienointa, mitä tuomiokirkolla on sisällään tarjottavaksi. Urkuparvella on muuten mahtavaa olla silloin kun joku soittaa urkuja <3 . Enkä väitä ettenkö haluaisi itsekin joskus päästä kokeilemaan, vaikka en osaisikaan soittaa niitä.


Lemmenlukkoja. Siellä oli myös yksi jossa luki Edge ja yksi jossa luki E.T. :D

Seuraavaksi matka jatkui Kruununhaan poikki kohti Uspenskin katedraalia, joka on Pohjois- ja Länsi-Euroopan suurin ortodoksinen kirkko. Niin kutsuttu sipulikirkko, jonka on suunnitellut venäläinen Aleksei M. Gornostajev.
Jos tuomiokirkko on hieno vain ulkoa, on Uspenskin katedraali hieno ulkoa ja sisältä täynnä prameutta ja yksityiskohtia, joita jaksaa tutkia vaikka kuinka kauan. Niin mekin teimme, joskin tarkemman tutkimisen sijaan istuimme pitkän aikaa. Itse asiassa suosittelen viettämään siellä pidemmän tovin ja katselemaan ympärilleen, koska koko ajan tuntuu huomaavan jotain uutta, kuten vaikka Viimeisen ehtoollisen. Se on harmi, ettei alttarin lähelle pääse koska se on aidattu. Kai sen takia, että joskus jotkut idiootit varastivat sieltä ikonin.

Uspenskin katedraali
Mehiläinen



Päivän meikki


Kaunis aita ja taustalla ei niin kaunis Alvar Aallon suunnittelema Stora Enson pääkonttori. Tuollainen sokeripala, iso valkoinen kuutio.


Omnom
Siinä oli vähän kuvaspämmiä, turistikierrosta ja pyhää henkeä!

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Picapostaus

Eilinen päivä oli saamaton enkä tehnyt mitään, mitä aioin, mutta tänään olin ahkera ja toteutin kaikki ideani. Piti vaan ottaa itseään niskasta kiinni, mikä on niin kovin vaikeaa aina.
Tänään myös pitkästä aikaa tuntui siltä, että on kesä, kun oli lämmintä ja auringossa mittari lähenteli peräti 33 astetta. Kamalaa :D. Haluan että on mukavan lämmintä, jotta ei tarvitse harrastaa mitään kerrospukeutumista, mutta hellettä ei saa olla, koska se on sietämätöntä.

Tykkään näperrellä kaikkea pientä jos vaan on tarvikkeita tarjolla ja nyt käytin sitä sun tätä mitä kotoa löysin ja tein itselleni chokerin. Yleensä olen käyttänyt vanhaa sukkanauhaa :D. Kyllä, sukkanauha on helppo ja mukava ratkaisu chokeriksi, ellei nyt sitten omista jotain yli-isoa päätä, ettei sitä saa läpi sukkanauhasta.



Hieman häiritsee tuo alareunan purkautuneisuus (joka on ollut kaupasta asti), mutta totesin äsken, että tuon karanneen langan voinee kiristää. Sitten kyllä tulee taakse ylimääräistä, mutta sen saanee langalla piiloon.
Tuossa on tuon "pitsisen" osan lisäksi pari paidasta pois leikattua ohutta satiininauhan pätkää (ne narut joilla voi kiinnittää henkariin), pieniä mustia helmiä sekä löydetystä pinnistä irti revitty metallikoriste turkoosilla kivellä. Takana on hakaskiinnitys. Olen ihan tyytyväinen lopputulokseen, eli kyllä tuota kehtaa käyttääkin. Nyt vaan tekisi mieli tehdä lisää erilaisia :D

Toteutin itseäni myös koristelemalla muistikirjani. Melkein jäi tekemättä kun kynä tykkäsi hieman tökkiä ja temppuilla.



†††


Tässä lähellä on muutaman päivän ajan pyörinyt harakkaperhe ja tuli tänään otettua muutama kuva vauvoista. Niitä on ilo kuunnella kun ne juoksevat äidin tai isän perässä ja yrittävät kerjätä ruokaa.

Lapset


Myös sateenkaari esiintyi pari päivää sitten gay briden kunniaksi


Tänään on pitkästä aikaa tullut kuunneltua Dead Can Dancea. The Carnival Is Over on yksi suosikkibiisejäni ja siitä voi nähdä pätkän tuolla taidepostauksen puolella yhdessä kuvassa.