maanantai 20. tammikuuta 2014

Veitsen terällä

 
 
Koska olen tuleva kokki, tarvitsen myös teräaseen. Opetukseen kuuluu tiettyjen veitsien ja tietenkin vaatteiden hankinta, mutta sori vaan, ette nyt näe minua kokin asussa :D Tarjoilijan asu tosin on enemmän mieleen, sillä se on oikeastaan kokonaan sellainen, jota voisin käyttää arjessakin. Sitten kun tarjoiluhommat on hoidettu, saan vaatekaappiini laadukkaan liivin ja suorat housut, joita olen molempia itse asiassa jo kauan haikaillut. Hurjan kätevää. Kokin housutkin ovat sellaiset, että huolisin ne arkihousuiksi. Mukavat, helpot ja siistit.
 
Muut veitset ovat aika peruskamaa, joten esittelen tässä vain uuden vauvani. Solmin elinikäisen suhteen ja olen onnellinen. Kumppani joka tekee mitä minä tahdon, mutta saattaa joskus protestoida leikkaamalla sormeni irti. Normaali terve suhde siis!
Kokkiveitsi on kokin tärkein työväline ja käden jatke, jota ilman keittiössä ei pärjää. Minun on Yaxell MON kolmikerrosveitsi. Oiva japanilainen työväline ja kohtuuhintainenkin, kun ei sentään ihan sataa euroa maksanut. Oikea kaunotar ja tuntuu siltä kuin veitsen kahva olisi muotoiltu käteni mukaan. Se on tärkeää, että veitsi tuntuu hyvältä kädessä. Vähän kuin taikasauvapuodissa, kun otin oikean veitsen käteeni, tiesin oitis, että niin on tapahtunut.
 






* * *
 
 
Veitsen esittelyn lisäksi esittelen joulun alla ostamani kauniin tuikkukipon, jota en ole vielä ehtinyt täällä näyttää (muutenkin joulupostaukset loistavat poissaolollaan ho ho ho!).
Ornamenttikehys ja kyyhkynen, voiko niillä pieleen mennä? No ei voi, koska rakastan molempia. Puluja tosin hyvin paljon enemmän. Olen hatofiili :D
 
 
 
 
 
Opiskelu on rankkaa. Huomennakin on vapaapäivä kun opettajilla on parempaa tekemistä kuin opettaa meitä.
 
Get well, Schumi!
Ikävää, kun jollekin omaan lapsuuteen ja nuoruuteen niin vahvasti kuuluneelle henkilölle käy huonosti. Suruisaksi vetää :( 


sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Lucky thirteen

 
Mah future:
 
 



Olen vähän myöhässä tämän kertomisen suhteen, mutta eikös sitä sanotakin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sama pätee tähän koko asiaan, eli siihen, että pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan! Jee! Kuten arvata saattaa, koko homma oli kauheaa epämääräistä säätämistä ja sitä ehti jo ihan kunnolla angstata kunnes sitten sai viimein hihkua onnesta. Aloitin opiskelun vain päivän myöhässä, kun sain kouluun pääsemiseen varmuuden vasta samana päivänä kun koulu virallisesti alkoi ^___^. Osaan hoitaa asiat ja silleen.

Jos joku ei jo tuosta videosta osannut päätellä, koulu on Perho ja minusta tulee ravintolakokki! Wohoo! Tämä on oikea ura minulle, sillä mikä voisi olla parempaa kuin mahdollisuus yhdistää kaksi rakastamaani asiaa, ruoka ja luovuus. Kahden vuoden päästä olen oman elämäni master chef ja järjestän elegantteja kynttiläillallisia.

13 on kuin onkin onnekas numero, viime vuosi sen todisti monessa mielessä.