torstai 23. elokuuta 2012

White as snow lie my lover's bones... in the soft velvet soil of the vault


Pitkästä aikaa sotkin taas vesiväreillä. Musta ja valkoinen piti napata halpaväreistä, mutta ihan jees nuokin tuntuivat toimivan, joten voinen hyvin käyttää ne ensin loppuun. Olen vaan tottunut käyttämään nappeja, mutta ei sekään haitannut. Sain jopa valmista aikaiseksi muutamassa tunnissa, mikä oli ennätys :D


Rakas joulupukki, täksi jouluksi tahtoisin mielikuvituksen! Vitsailen aina tekeväni seuraavaksi auringonkukkia van Goghin tyyliin, koska ne ovat keltaisia, mutta pitää kohta varmaan muuttaa vitsit todeksi että saan tehtyä jotain normaalista poikkeavaa. Oikeasti omistan vähän liikaakin mielikuvitusta, mutta tässä taiteilussa se ei selvästikään pääse esille.

Sain sentään eilen "hienon" idean. Monet tuntuvat pitävän erilaisia arvontoja kun tulee tietty määrä lukijoita kokoon. Itse ajattelin tehdä niin, että aina kymmenluvun tullessa täyteen uhraan yhden lukijan taiteen alttarille! On oma ammu ojassa, eli näin saan myös tehtyä ehkä jotain vähän uudenlaista. En tosin kovinkaan usein, mutta parempi sekin kuin ei mitään :D
Katsotaan vaan niin tylsyyksissäni toteutan ideani ennen aikojaan. Voi teitä lukijaparkoja.


Piti vielä lopuksi kysyä, että olenko se vain minä vai näyttääkö i tuossa blogini fontissa vammaiselta? Itselläni i:n piste näyttää sulautuneen kiinni ja i näyttää lähinnä pieneltä ällältä, mikä on ärsyttävää.

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Despair and deception, love's ugly little twins

Huimat 20 lukijaa jo kerääntynyt, kiitos siitä! Puspus!

Perjantai-illan vietin rakkaan ystävän kanssa joka tuli tänne Helsinkiin, kun toi samalla reissulla jotain tyttösiä katsomaan Skrillexiä ja muita Weekend Festivalille. Itseäni kyseinen tapahtuma ei kiinnostanut, mutta jaksan ihmetellä sitä, että ns pääesiintyjä Skrillex kuulemma oli ensimmäinen ja jäi siten monilta näkemättä, kiitos ties minkä liikenneruuhkien. Typerää, sanon minä, mutta minkäs teet. Ehkä herran aikatauluihin ei muu ajankohta sopinut. Tiedä siitä, eikä asialla nyt sinänsä edes ole väliä, kunhan ihmettelen.
Itselläni oli oikein mukava ja hauska päivä ystäväni kanssa, eikä se edes vaatinut mitään ihmeellistä. Parasta mahdollista seuraa vain <3 Vähän eväitä ja epämääräistä kruisailua Espoossa. En edelleenkään tiedä miksi päädyimme sinne, mutta ei sillä ole edes väliä. Meinasimme myös päätyä ratikkakiskoille ajamaan, kiitos ystäväni, joka oli ensimmäistä kertaa elämässään autolla Helsingin keskustassa. Hätäisen kiljaisuni ansiosta kuitenkin päädyimme sinne minne piti, eli autotielle :D. Hyvät naurut siitä sai.



Hautakivi, täydellinen pöytä donitsille ja siiderille, pysyy tölkki pystyssä. En tajua mikä siinä on, että aina kun tykkään jostain, se lopetetaan. Niin kävi Subwayn raputäytteiselle patongille, niin kävi Arnoldsin vaahterasiirappidonitsille... Nykyään syön yleensä lakritsin ja Subwaylla kelpaa vege. Omnom. Niin ja siidereiden suhteen olen todella nirso. En pahemmin pidä muista kuin noista tuossa kuvassa, niistäkin juon vain granaattiomenaa ja mansikkalimeä.



Parkkihallit yöllä <3 Ei ketään ja pari hassua autoa siellä jossain väleissä. Mitä ihanteellisin paikka odottaa, että nurkan takaa laahustaisi vastaan zombeja.



Teinipeilikuvat on kuumaa kamaa. Oikeasti pitäisi joku päivä saada fiksujakin kuvia, ihan kunnolla otettuja. Rakastuin nyt tuohon uusimpaan paitahankintaanni korsetin kanssa. Muutenkin koko asu oli mukava ja kotoisa. Välillä sitä vaan miettii, että miten sitä pukeutuisi jonain vähän hienompana hetkenä kun arkipukeutuminen on tuollaista. Hame on onneksi aina vähän hienostuneempi valinta (niin ja nehän eivät arkiasuihin kuulu...).
Pidän tällä hetkellä paljon hiuksistani, kerrankin. Väri ja malli ja pituus ovat kohdillaan. Se ilo ei kauan kestä kun kohta juurikasvu tunkee taas esiin... Pituutta sen sijaan saa tulla ainakin toistaiseksi ihan vapaasti lisää. Ei siitä ole pitkä aika kun vakuuttelin, ettei enää koskaan pitkiä hiuksia, mutta niin se mieli vaan muuttuu. Johtunee tuosta mallista, että pitkä tuntuukin kivalta. Tarvitsen nimittäin kuitenkin edes vähän lyhyttä hiusta päähän, sillä ne korostavat kasvoja paremmin.


♃♄


Pitää vielä ottaa puheeksi ajankohtainen aihe, eli musta Mannerheim. Itse en lainkaan pidä ajatuksesta ja kun Mannerheimista tehdään elokuva tai mikä tahansa, pitäisi se tehdä kunnolla ja historian mukaisesti. Merlin tv-sarjassa ensin ärsytti se, että Guinevere ja moni muu olivat tummaihoisia, vaikka Arthurin ajan Englannissa ei takuulla ollut tummaihoisia, ei etenkään ritareina. Sen kanssa on kuitenkin oppinut elämään, etenkin kun kyse on tarusta, jonka todenperäisyyttä ei ole pystytty todistamaan. Mannerheim on kuitenkin ollut ja elänyt merkkihenkilö, jonka ihonväriä ei todellakaan pitäisi mennä muuttamaan. Muutenkin koko projekti vaikuttaa vähän vitsiltä. Onko lukijoilla mielipidettä tästä asiasta?
On se kumma, että Mannerheimista ei tunnuta saavan mitään hienoa aikaiseksi. Harlinin suunnitelmat eivät toteudu ja Yle tekee jonkun oman afrikkalaisen version. Merkittävä mies Suomen historiassa tarvitsisi kunnioittavan ja hienon elokuvan.


tiistai 14. elokuuta 2012

torstai 9. elokuuta 2012

The majestic garden wounded, shares her wisdom no longer

Mikään ei tee surullisemmaksi ja pistä vihaksi enempää kuin se, että kauniita terveitä puita kaadetaan ilman mitään syytä. Olen istunut tämän päivän pimeässä verhot tiiviisti kiinni kun en kestä katsoa ulos talon pihalle, jossa nuo puuraukat makaavat paloiksi pilkottuina. Ei ollut itku kaukana. Sen vielä ymmärrän, että laho puu kaadetaan kun se on turvallisuusriski, mutta että täysin terveet puut, joiden olemassaolo ei voi oikeasti häiritä ketään. Jos olisin herännyt aikaisemmin, olisi varmasti ollut suuri kiusaus mennä kiipeämään tuohon koivuun, ettei sitä voitaisi kaataa. Kaupungin huonoja puolia, että puistoja ja muita viheralueita "hoidetaan" ja sitten tehdään ikäviä asioita. Tarvitsemme enttejä pitämään rakkaiden puidensa puolia!

Nyt vähän iloisempiin aiheisiin. Eilen oli uusi yritys Eurokankaan suhteen, mutta niin tuuriani, ettei siellä sitten edes enää ollut sitä mitä menin katsomaan, eli leveää pitsinauhaa. No, ei sillä sinänsä olekaan mitään kiirettä, kunhan saan sitä jossain vaiheessa ja pääsen tekemään hieman käsitöitä.
Pitsiä ilman jäin, mutta Tokyokanista nappasin mukaani pari pussia matchaa (vihreää teetä) <3. Ikävä vähän iskee kun Tokiossa hotellissa oli juuri samoja teepusseja. Samalla reissulla oli helppo käydä yhdessä UFFissa ja taas kerran oli onnea matkassa, eli löysin ostettavaa. Toisin sanottuna Killercatin paidan kuudella eurolla. En pahemmin lämpene noille enkelinsiiville paidan selässä, joten aion peittää ne vielä jollain. Ne eivät kuitenkaan olleet syy jättää ostamatta kun noin halvalla sai ja pidän muuten tuosta paidasta paljon, kiitos noiden pitsihörhelöiden. Se on myös mukavaa, että paita istuu päälle todella hyvin. Olen tällainen pieni ja tissitön, niin on välillä vaikea löytää mukavasti istuvia kauluspaitoja. Tuon mitoitus on kyllä jotain maailman pienintä, koska M koko istuu täydellisesti.

Ei nyt hurjan hyvä kuva, mutta vähän näkee jotain. Ehkä jotkut tietävätkin, millainen tuo paita on.


Ja päivän asu ihan itsenään. Oli mukavaa kun päivä ei ollut erityisen kuuma ja oli siksi helpompi pukeutua. Aika tavanomainen asu, mutta pidän noiden kahden paidan yhdistelmästä. Molempien hihat ovat täydellisesti mitoitettu yhteen, mikä on tietenkin sattumaa.


Suomen oman goottifyysikon Syksy Räsäsen inspiroimana tuli kokeiltua piikkipantaa kauluspaidan päällä ja se on oikein mukava ja ainakin omasta mielestäni hyvältä näyttävä ratkaisu. Valkoinen kauluspaita yleensä vaatii jotain seurakseen, kravatin tai rusetin tai vaikka sitten tuon piikkipannan.

Mikä muuten mahtaa olla todennäköisyys sille, että löytää kadulta Kirgisian rahan? Näin pääsi käymään ja olihan se hauskaa löytää joku noinkin "eksoottinen" kolikko.

lauantai 4. elokuuta 2012

"You have a beautiful skull"


Tuossa yksi päivä oli tylsää, joten herättelin sisäistä haltiaani. Haltiat <3 Gimme one, pretty please!


Toissapäivänä/eilen piirtelin, kun löysin pitkästä aikaa brittikomedian The IT Crowd ja olen sen paria ekaa kautta kuluttanut ihan mukavasti :D. Tuli mielihalu piirtää Richmond Avenal, Noel Fieldingin näyttelemä gootti.
Huumorintajuja on tietenkin yhtä monta erilaista kuin ihmisiäkin, mutta jos brittikomedia ja nörttikomedia iskevät, niin kannattaa ehkä joskus vilkaista kyseistä sarjaa.


Hngghhh. Kiirehdin tänään Eurokankaaseen katselemaan pitsejä ja eikös käynyt niin, että kun pääsi kauppaan sisälle, heitettiin heti pihalle. Sehän meni sitten neljältä kiinni, toisin kuin iso osa kaupoista jotka menivät kuudelta. Kivointa oli siinä yrittää löytää mp3-soitinta laukusta saadakseen musiikit pauselle, jotta kuulisi mitä se naisihminen siinä selittää. Joskus, eli melkein aina, tuntuu siltä kuin omistaisin Hermionen noidutun, toisin sanottuna pohjattoman laukun. Bussiin noustessa ei löydä matkakorttia, kaupan kassalla ei löydä lompakkoa... Lista jatkuu loputtomiin.

Tämän näköisenä liikenteessä tänään. Hamekin noudatti mustavalkoista linjaa, mutta se ei mahtunut kuviin. Rakastan sitä joka tapauksessa ja ehkä se joskus täällä näkyykin.


keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tarjoilija, juomassani on lepakko!


Mitä muutakaan sitä hellepäivänä joisi kuin kirsikkamehu/vadelmamehu -drinkin kristallilasista lepakkojääpalalla koristettuna! Tai sinä ainoana hellepäivänä joka oli.


Nyt ovat taas hiukset mustat. Kyllä tuntuu kotoisalta ja voi taas todeta sen, miten paljon hiukset kaikkeen vaikuttavatkin. Kun hiukset ovat hyvin, kaikki on hyvin. No, ei ihan, mutta ei ainakaan ole kulahtanut olo kun hiukset ovat kuosissa. Vielä pitäisi tuota sivua lyhentää kun ovat hieman ylikasvaneet.


On muuten huvittavaa kävellä jossain kaupungilla, tässä tapauksessa rautatieasemalla, kun joku turisti innostuu osoittelemaan kameralla. En tiedä saiko itämainen herra kuvaa kun tajusin asian vasta vähän myöhään, mutta onhan se piristävää jos kelpaa jonkun kuvauskohteeksi. Ei sillä, että moista pahemmin tapahtuisi. Tokiossa ollessa päädyin parin turistin kameraan :D. Jotain vikaa ihmisissä selvästi on, kun kyllä se auringonlaskulla ja Fujilla varustettu maisema olisi ollut kauniimpi kuvattava. No, huvinsa kullakin.