maanantai 1. huhtikuuta 2013

American Car Show 2013



Eilen tuli katsastettua American Car Show, mikä onkin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ollut jokavuotinen perinne aina jostain polvenkorkuisesta asti. Olen ihan pienestä asti ollut autotyttö (leikin lapsenakin autoilla ja eläimillä, nuket yök!), joten tietenkin myös autonäyttelyt ovat mieleen. Tänä vuonna American Car Show oli melko tylsä moniin muihin vuosiin verrattuna, mikä on vähän harmi, joskin on siellä aina muutamia kaunottaria! Etenkin 50-luvun amerikkalaiset pyöreine muotoineen ovat oikeita automaailman karamelleja. Vielä joku kaunis päivä omistan yhden unelma-autoni, eli Impalan, mieluiten vuodelta -58-60.
Tänä vuonna näyttelyssä oli joku kumma idea, eli päästää sunnuntaina naiset sisään puoleen hintaan. Tietenkin on kivaa kun on halvempaa (kun muuten on aika kalliit liput), mutta en silti tiedä, olenko asiasta niin innoissani. Tasa-arvo ja silleen. Sitä paitsi kyllä nainen tulee näyttelyyn täydelläkin hinnalla, jos asia oikeasti kiinnostaa. Kaipa tuo kuitenkin oli joku temppu yrittää innostaa naisia mukaan. No, minä olen innoissani ihan syntyjäni :D.
Tokyo Auto Salonin ja Makuhari Messen jälkeen messukeskuksen kahdessa hallissa pidetty näyttely tuntuu kovin pieneltä, eikä ainakaan Jäähalli tunnu paikkana isommalta... Sielläkin kun on tullut usein käytyä. Hyvänä vertailuna toimii se, että American Car Show'ssa meni pari tuntia, Auto Salonissa pari päivää. Useammallekin päivälle olisi riittänyt nähtävää, etenkin kun oli ohjelmaakin, driftingiä sun muuta.

Muutamia kuvia tuli otettua, joten tässä niitä:



 
 
  
 
 





































Ja vielä vähän päivän asua, joka ei tietenkään takin takia mihinkään näy. Shortseilla kuitenkin menin, sen verran keväistä ja lämmintä sentään jo on. Kun vielä vähän tuosta lämpenisi niin olisin tyytyväinen.
Ilme täysi kymppi ja fiksummankin näköisiä olisi ollut tarjolla, mutta kevään iloa siinä ja pitää osata laittaa itsestään joskus epäedustavampiakin kuvia.


Niin joo eikä siinä vielä kaikki! Ostin itselleni tietenkin myös Ecto-1:sen. Hot Wheelsin Amerikan markkinoiden hienompi malli valkosivurenkaineen. Olen tuota usein katsellut ostomielessä, mutta nytpä ei tarvinnut jaksaa tilata mistään. Ghostbusters on rakkautta ja tämän elämän aikana on ehtinyt kertyä ihan mukava määrä Hot Wheels autoja, näin vanhemmalla iällä enemmän noita ei ihan markettimalleja. Suurin aarteeni on Japanin markkinoiden Kitt.
Kuvan ryöstin googlen kautta, koska omaa en nyt jaksa ottaa, laiskamatonen kun olen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti