Metsässä juoksentelua

Tervetuloa kaikille uusille lukijoille!


Hrrr mikä sää tuolla ulkona on. Kaunista, mutta liian aikaisin, sillä olisin halunnut lunta vasta jouluksi ja nyt olisin vielä halunnut nauttia kuivista kaduista ja suhteellisen lämpimistä ilmoista. Saa nähdä miten kauan tuo lumi edes tulee pysymään maassa. Minun puolestani voisi sulaa pian pois.
Äkkiä sää kieltämättä muuttui, sillä joku reilu viikko sitten vielä pörräsi hyönteisiä ikkunan takana. Nyt ainoa pikku ystävä on pieni hämähäkki, joka asuu ikkunalaudallani (sisäpuolella tietenkin). Hänellä on siinä omaan kokoonsa suhteutettuna oikea palatsi. Ei ole sydäntä eikä syytä rikkoa toisen hienoa kotia ja annankin hämähäkkien aina asua ihan rauhassa. Ulos ne lentävät vain jos eksyvät väärään paikkaan (tai ovat ihan liian isoja), kuten sänkyyni. Kerran niin pääsi käymään, että löytyi sellainen parisenttinen hämähäkki sängystä kun kävin nukkumaan :D. Niin ja kerran hyvin goottiuskottavasti hämähäkki oli tehnyt kotinsa paitaani. Valitettavasti en tajunnut ottaa siitä kuvaa todisteeksi, mutta oli se aika hilpeä näky. Hämähäkit ovat hyödyllisiä kämppiksiä ja pitävät muut pikku ystävät kurissa.

 

Kumpi on kivempi metsämaisema?

♃♄

 

 

Pitää taas palata hieman aiheeseen Hobitti, nyt kun siitä jo oli vähän juttuja ja kuvia lehdissä. Ottaa jotenkin päähän se, että niissä jutuissa puhutaan vain niistä henkilöistä, jotka ovat Sormusten Herrasta tuttuja ja sattuvat esiintymään Hobitissakin (vaikka väkisin mukaan tungettuina kuten Frodo). Johtuuko tämä sitten siitä, että kyseiset hahmot ja näyttelijät ovat jo suurelle yleisölle tuttuja vai häh? Tulee vähän sellainen olo kuin kääpiöt olisivat esimerkiksi jotenkin ihan turhia, kun heitä ei edes mainita. Muuten vain ovat tarinan tärkeitä kantavia voimia. Hmmm... Eikä voi ihan edes vedota siihen, että näyttelijät ovat tuntemattomia, koska kyllä esimerkiksi James Nesbitt on suhteellisen tunnettu näyttelijä.

Se Hobitissa onkin hauskaa, että siinä on niin paljon itsellekin tuttuja näyttelijöitä, mutta monet melkoisen tunnistamattomissa esimerkiksi parran takana. Ehkäpä kaikkein hauskinta on nähdä Stephen Fry fantasiamaisemissa.

 

No, olkoon hyviä tai huonoja juttuja lehdissä, niin pitää muistaa leikata ne talteen. Minulla on nimittäin kansio täynnä lehtileikkeitä yms paperisälää Sormusten Herran tiimoilta, joten pitää jatkaa perinnettä. Onhan se kuitenkin joskus pala elokuvahistoriaa. Postauksen otsikkokin on eräästä hupaisasta lehtileikkeestä, erään kolumnin otiskko :D

Echoes from the past

Tänään sain pitkästä aikaa otettua itseäni niskasta kiinni ja yritin piirtää, kun oli niin hieno idea ja näkemys mielessä, joka piti saada paperille. Nyt voi todellakin sanoa, että piti, koska eihän siitä mitään tullut. Joskus on ärsyttävää kun on mielessä tarkka kuva, mutta sitä ei vaan saa ulos. Muutenkin on liikaa ideoita sekä piirtämiseen että kirjoittamiseen, mutta en koskaan saa aikaiseksi mitään. Turhauttaa.
Ei päivä kuitenkaan täysin tuloksettomaksi jäänyt, kun tuhersin vain jotain itseeni turhautuneena, joskin pieni ajatus mielessäni.  Totesin sen sitten näyttävän ihan kivalta ja viimeistelin sen raa'asta luonnoksesta pidemmälle. Aluksi piti tehdä jotain erilaista ja yllättävää ja päädyin taas tutulle linjalle... Voivoi. Seuraavaksi todellakin piirtää jotain muuta kuin jonkun meikkaavan miehen :D. Tuo kyseinen tapaus tosin on ollut jo jonkin aikaa mielessä piirrettäväksi, joten tuli sekin nyt sitten tehtyä. Ei tuo nyt mikään mestariteos ole, mutta eivätpä nuo koskaan.

Ajattelin nyt yrittää kirjoittaa jotain englanniksikin, kun muutama ulkomaalainen lukijakin taitaa tuolla joukossa olla. Saan nolata itseni kun en kuitenkaan osaa mitään :D

***

I decided to write something in english, too. Finally :D. Just for my foreigner readers and readers to be. If there's gonne be some...
Today I tried to draw something and I had one great idea on mind, but as usual, I ended up drawing black haired guy with make up. I'm boring, I know. But... He's Echo, my OC. I don't think he usually dress victorian, but it looks quite nice, I think. He's cursed and sometimes he takes monster form, which I actually tried to draw first. It's something very inhuman at least on the outside. I love to draw monsters and fantasy creatures/animals!

Kansainväliset levymessut 6.12.2012

Pyydettiin mainostamaan joten mainostetaan:

 MENKÄÄ, IHMETELKÄÄ, TEHKÄÄ LÖYTÖJÄ JA OSTAKAA!

 

 

 

I walk across the dead train yard

Kuvan tarjosi google

Kävin toissapäivänä katsomassa Machinae Supremacyn keikan, koska veljeni kyseisen huvin tarjosi. Kyllä tuosta voisi itsekin maksaa, mutta en valita, jos joku muu hoitaa sen puolestani. Näin kyseisen bändin toista kertaa (jos sitä ei lasketa, että näin bändin kerran Stockmannin parkkihallissa :D) ja toimii kyllä hyvin livenä. En ole mikääm MaSun überfani, mutta aina välillä tulee kuunneltua ja bändiltä löytyy ihan mukavia biisejä. Vanhemmasta tuotannosta pidän itse enemmän. Siitä, jota ei tietenkään keikoilla kuule...
Ennen keikkaa kävin hetken aikaa hengailemassa veljeni luona. Tarkemmin sanottuna pelaamassa Gran Turismo 5:ta ja juomassa viskiä. Alkoholi tietenkin vasta ajamisen jälkeen, koska eihän sitä voi lähteä rattiin nauttineena! Valitettavan vähän tuli pelattua, mutta piti osata lopettaa silloin, kun oli huipulla. Tosin olisin kuitenkin pian jumittunut vain Skyline GT-R:ään ja ajanut sillä kaikki kisat. Joku kaunis päivä omassa tallissani seisoo valkoinen Skyline ja olen onnellinen. Siis sitten, kun omistan edes mitään tallia, saatika ajokortin. Pitäisi sitä paitsi ruveta miljonääriksi, että saisi ostettua kaikki haluamansa autot.

Mutta takaisin musiikkiin. Tein jälleen saman huomion kuin muutkin ovat tehneet, eli että naisia ei keikalla juurikaan ollut. En sitten tiedä, mistä se johtuu, sillä luulisi, että MaSun musiikki kelpaa naisillekin. Sama juttu oli edelliselläkin kerralla. Ehkä naiset eivät sitten vaan jaksa käydä keikoilla tai jotain, mikä kuulostaa kyllä omituiselta vaihtoehdolta. En tosin jaksa päätäni asialla sen enempää vaivata, kunhan itse voin nauttia hyvästä musiikista.
Jälleen kerran kamera jotenkin kummallisesti jäi kotiin, joten kuvia ei ole tännekään laitettavaksi. Jostain syystä olen ihan älyttömän huono ottamaan kamertaa mukaan keikoille. IAMX on varmaan joku ainoa johon sain otettua kameran mukaan. Kuvat olisivat kivoja muistoja, mutta toisaalta on kiva vain fiilistellä eikä olla koko ajan kamera ojossa. Äkkiä käy niin, että musiikki menee vähän ohi kun keskittyy vaan metsästämään jotain mestariotosta.
Paikalla oli myös lämppäribändi Turusta, mutta nimeä en tiedä, koska en yksinkertaisesti saanut siitä selvää, eikä ole kiinnostanut jälkikäteen selvittää. Jees bändi, mutta en sen enempää kiinnostunut. Eri bändi siis kyseessä kuin tuossa lipussa, koska oikea lämppäribändi peruutti sairastapauksen vuoksi.

 

Lipun lisäksi sain veljeltäni myös ylimääräisen lahjan, joka oli todella mieleinen yllätys. Toisin sanottuna Sadamoton mangaversio Neon Genesis Evangelionista. Tarkkaan ottaen osa siitä, nimittäin kolme ensimmäistä kirjaa yksissä kansissa värikuvilla maustettuna.
En ole mikään anime/manga -fani, mutta muutamat ovat paljonkin mieleen ja nekin aiheen/tarinan takia, eivät siksi, että sattuvat olemaan japanilaisia. NGE on sellainen, jota voin sanoa fanittavani. Tässä kolmatta elokuvaa odotellessa. Toivottavasti se tulisi ensi vuonna R&A-festivaaleille, kun kaksi edellistäkin ovat siellä esityksessä olleet.
Voisin huvikseni joskus tehdä postauksen niistä animeista/mangoista joista tykkään. Saa välillä jonkin asiapostauksenkin eikä vain tällaista turhaa löpinää siitä, mitä olen ja en ole tehnyt.

♃♄

 

 

Tänään oli liikkeellä iso tilhiparvi ja sitä piti yrittää kuvata, eikä vähiten siksi, että toivoin bongaavani sieltä taviokuurnan, niitä kun on nyt ollut harvinaisen paljon täällä etelämmässä liikkellä ja nimenomaan paljon tilhien seurassa. Taviokuurna puuttuu bongatut linnut listaltani ja se olisi oikein kiva nähdä.

Ei näkynyt kuvissa taviokuurnaa, mutta ovat tilhetkin kauniita ^____^

 

 

 

Loppuun vielä pari biisiä. Pari eli neljä, koska osaan tehdä valintoja...

 

 

 

 

 

Kohta katsomaan Law&Order: SVU <3. Olen katsonut Kova laki -sarjoja niin sanotusti koko ikäni, eli lapsesta asti ja yhä ne vain ovat siellä suosikkikärjessä. SVU on niistä ehkä se parhain, kaikesta ikävyydestään huolimatta. On myös jotenkin hilpeää, että "Cop killer" Ice-T on päätynyt esittämään virkavallan edustajaa :D

Pur pur purple

Ai mikä sininen innostus...? Se taisi tulla ja mennä koska en tykkää tuosta sinisestä fontista. Harmi vaan, että tykkään sininsestä bannerista ja sen kylmästä fiiliksestä. Ja sitä en kestä, jos värejä ei ole koordinoitu, joten... Yhyy.
Eilen lähdin kaupungille sillä ajatuksella, että ostan sinisen eyelinerin, mutta mitäs kävikään. En ostanut sitä, sillä menin rakastumaan lilaan huulipunaan joka oli pakko ostaa ja sehän tarvitsi seurakseen lilan eyelinerin.
Huulipuna on merkkiä Viva la Diva ja eyeliner ihan vain Kiina Trikoosta, joten saa nähdä mikä sen taso on. Halpa ei onneksi aina ole huonoa, mutta saa nähdä sitten kun tulee käytettyä. Huulipunaa sohin jo eilen kotiin tultuani huuliin ja on pakko kehua, että hyvältä tuntui ja hyvin pysyi sen ajan mitä oli. Vaikka miten tuli ilmeiltyä niin huulipuna ei kerääntynyt huulten juonteisiin yms, vaikka oli huulirasvaakin alla. Seuraavaksi kun kaipaan jotain väriä, niin taidan kääntyä samaisen merkin puoleen. Ehkäpä ostan mustan, joka oli hyvin mielikuvituksellisesti nimeltään "goth" :D. Hinta/laatu-suhde on hyvä ja tuoksukin kiva.

Soporin ei niin piilomainontaa :D

 

 

Ja sitten tietenkin niitä iänikuisia naamakuvia, jotta näkee värin käytössä. Ensimmäistä kuvaa en muokannut lainkaan, ettei sävy varmastikaan vääristy. Tosin saattaa tuo ah niin ihanan kellertävä vessavalokin sitä vääristää.

 

Excuse moi sanoi pakastepussi kun kuvaan tunki. Asianmukainen kameran suojapussi ja silleen. Tosin minullahan on kuulemma joka asia pakattu laukussa eri pussiin :D. Meikitkin asuvat minigrip-pussissa sillä välin kun oikea meikkipussi hengailee kotona.

Omistankin ehkä maailman pienimmän meikkikokoelman. Tuntuu vaan niin turhalta kerätä niitä hirveästi, kun käytän kuitenkin aina niitä samoja. Mustien ja valkoisten meikkien lisäksi olen tähän asti omistanut vain pinkin luomivärin, joten olikin aika nyt saada hieman lisää väriä elämään. Nyt kaipaan lilaa luomiväriäkin ja totesinkin pikaisella tutkimisella, että Viva la Divalla olisi samaa sävyä. Harmi vaan, ettei sitä kaupassa näkynyt.

 



Tasokas asukuva, mutta siinä näkyy rakastamani hame josta jo joskus aikaisemmin taisin selittää. Se on siis tuollaista mustavalkoista pitsimäistä kangasta. Jää mukavasti johonkin puoleen reiteen, että pituuskin on sopiva. En ole roiskeläppien ystävä.

 

♃♄



Loppuun vielä korvakarkkia parhaasta päästä. Joku kaunis päivä Scarlattin 555 sonaattia vielä ovat levyhyllyssäni Scott Rossin soittamina. Nyt ne ovat vain koneella, mutta parempi sekin kuin ei mitään, koska niitä on aina yhtä nautinto kuunnella. Tekisi mieli joskus kuunnella kaikki putkeen, mutta kun kesto on aika pitkä.

Lampaat nuo taivaan sinisen

Muutin blogin ulkoasua hieman talvisemmaksi ja toteutin samalla jostain mielenhäiriöstä johtuvaa sinistä innostustani. Olen aina sinänsä pitänyt sinisestä, mutta en ole osannut käyttää sitä yhtään missään, kaikkein vähiten itsessäni. No, nyt blogi kuitenkin sai hieman sinistä sävyä itseensä.
Kuvassa esiintyy kaksi paksunokkavarista (corvus macrorhynchos japonensis) ja se on itse ottamani kuten edellisen bannerin varpuskuvakin. Tälläkin kertaa tietenkin hieman muokattuna. Voi, olisin halunnut laittaa noita variksia kassiin ja tuoda Suomeen <3

Eilen tuli mukavasti parikin kertaa sellainen hetki, että taivas tarjosi kuvattavaa tavalla tai toisella. On muuten tyhmää, että suomeksi on taivas ja Taivas, kun esim. englanniksi on sky ja Heaven. Se sitten taas on mukavaa, että meillä on joulu, kun taas englanniksi on CHRISTmas. Tosin voihan sen kirjoittaa myös xmas :D



Maassa Mordorin...

 

Lamppu ei ollut taivaalla

 

Pitää nyt vielä hihkua sitä, että ensi kuussa pääsee katsomaan Hobittia!!! Onneksi siitä riittää iloa pitkäksi aikaa, kun seuraavat osat tulevat vasta ensi jouluna ja muistaakseni sitten heinäkuussa tai joskus. Tykkäisin tosin, jos ne tulisivat kolmena jouluna, kuten edellisetkin elokuvat.

Olen utelias näkemään, miten hitossa Frodokin on leffaan tungettu. Ei se sinänsä haittaa, että on, mutta kuitenkin. Jotain voin sentään kritisoida, eli joidenkin kääpiöiden partoja, jotka ovat lyhyet. Miksi ihmeessä, kun parta on kuitenkin kääpiölle ylpeyden ja kunnian aihe. Tuon kestän, mutta sitä en, jos Smaug on jonkun muun värinen kuin punainen. Smaug on punainen, piste!

Hobittielokuvat ovat kyllä taas tungettu täyteen tunnettuja näyttelijöitä. Saa nähdä pystyykö unohtamaan elokuvaa katsoessaan sen, että Bilbo on ihan uuden Watsonin kaksoisolento. Höhö. Ja kääpiöistä löytyy nyt ei niin kuolattava Richard Armitage (koska kääpiö). Hassu mies siksi, että yleensä en välitä niin miehekkäistä yksilöistä. 

Odottaako kukaan teistä lukijoista Hobitti-elokuvaa ja millaisia odotuksia sen suhteen on?

So sweet award

Kiitokset Kapteenille!

Eteenpäin tämän pistän nyt muutamalle:

Lady Satin ~ Enchantmen of Satin
Niina ~ Chimera
Insanity ~ Evil Fate Eternity

Meow!

Hymyilkää koska kissanpentu!

Paint...

Denn die Toten reiten schnell

Happy birthday mr (dead) Stoker!
Vähintään jokainen googlea tänään käyttänyt tietää, mikä päivä tänään on ^,.....,^

 

Googlen logot ovat tänään oikein mukavia. Tuosta on jopa helposti tunnistettavissa kaikki tärkeimmät kirjan hahmot, Renfield, dr. John Seward, Abraham van Helsing, Lucy Westenra, Arthur Holmwood, Quincey P. Morris, Mina ja Jonathan Harker sekä tietenkin itse kreivi Dracula vaimokkeineen ja susineen.

Pitäisi taas vaihteeksi lukea Dracula. Elokuvan viime katsomisesta ei ole pitkää aikaa, joten sitä en ehkä ihan heti ole taas katsomassa. En valitettavasti jostain kumman syystä omista kuin Coppolan Draculan. No, se on hyvä ja erityisen win win on Tom Waits Renfieldinä, olenhan ollut herran fani jo kymmenen vuotta. Siinä yksi sellainen pakko kokea kerran elämässä -juttu, eli nähdä Tom Waits livenä.


Nyt takaisin eilispäivään, mistä ei sinänsä ole kauheasti kerrottavaa. Pari ostosta vain ja niistäkin iso osa syötävää, joten lähinnä pommitan kuvilla. Se sentään oli erityistä, että lähdin ensimmäistä kertaa elämässä piirretyillä kulmilla ulos. Jos totta puhutaan, tuo taisi olla kolmas kerta elämässä kun minkäänlaisia kulmia naamaani tuhersin (eikä tarvinnut edes korjata), joten sen huomioon ottaen voin olla ylpeä lopputuloksesta. Taidanpa myös ottaa tuon vähän tavaksi, koska kieltämättä pidän niistä.

Aurinko on niin kiva kun se saa ilman mitään muokkaamista naaman näyttämään ihanan tasaiselta ja virheettömältä (toki tuossa nyt on myös meikkivoide ja puuteri...).


Pakollinen teinipeilikuva

Tuossa muuten kätevästi näkyvät myös sormukset, jotka eksyvät sormiin joka kerta kun ovesta ulos poistun (paitsi pitsihanskapäivinä). Vielä on vasemmassa etusormessa kaksi ja oikeassa peukalossa yksi, jotka eivät tuossa näy. Haluaisin lisää tuohon toiseen niveleen jääviä sormuksia, mutta ei tarpeeksi pieniä löydy, etenkään sellaisia jotka tyylillisesti sopisivat. Olen hyvin tarkka siitä millaisia sormuksia käytän ja tosiaan sekin, että käytän vain hopeaa, yhtä kirurginteräksistä lukuun ottamatta. Tavoitteena sormuksin kuorrutetut kourat Lagerfeldin tapaan :D


Sitten ostos, eli kuudella eurolla UFFista ostettu takki/bolero. Pitsiä ei tunnetusti voi olla liikaa, joten sitä tuossa takissa myös on. Etupuolella on pitsi mustan kankaan päällä ja hihat ovat pelkkää pitsiä, eli läpi näkyy. Iso plussa takille lapusta, jossa lukee made in Finland.
Kuvan laatu on surkea, mutta oli hankala kuvata niin, että pitsistä saisi selvää. Pimenevät illat eivät ole kuvaamista varten.

Ostin sitten myös noria ja matchaa, mutta niissä nyt ei ole mitään ihmeellistä, joten ei niistä sen enempää ainakaan tässä välissä.

♃♄

 

 

Koska aikamatkailu on hauskaa jopa ilman DeLoreania tai punaista puhelinkoppia, palataanpa vielä tähän päivään.

En tiedä edes miksi, mutta kerronpa silti mitä olen tänään syönyt. Ruoasta on kiva puhua koska ruoka on rakkautta.

 

 

Siinä se nori nyt sitten patsastelee. Nomnom. Oli pakko ostaa kun soijakalat ja nuudelit odottelivat kolmatta pyörää ja vanhat norisuikaleeni olivat jo loppu. Niitä ei nyt Tokyokanista löytynytkään, joten piti ostaa tuollaista purua, joka oli myös toki hyvää ja ehkä jopa kivempaa nuudeleihin.

 

 

Omnom japaniksi. Nuudeleita, soijaa ja noria. Mitään muuta ei herkulliseen päivälliseen tarvitse. Yksi miinus tosin on annettava. Nopeasti tehdyksi ja syödyksi ruoaksi tuosta tulee ihan liikaa tiskiä. Ja kyllä, minä aion koko ikäni tiskata astiat käsin. Tiskikone on parhaimmillaan kun kissa voi nukkua mukavan lämpimässä paikassa sen päällä. Tiskikoneettomuus säästää sähköä ja astiat kiittävät.

Nuudeleiden jälkeen nautin tietenkin matchaa japaniteemaa jatkaen, kunnes illallisen nautin italialaisittain valkosipulifocaccian muodossa. Kyllä me jotkut vampyyritkin pidämme valkosipulista!

 

 

 

Koska päädyin jostain syystä kuuntelemaan Tom Waitsia äsken...

 

 







Are friends electric?

 

Eilen tuli käytyä Digiexpossa, kiitos sen kun ilmaiseksi pääsi. Kerran aikaisemminkin olen samasta syystä käynyt. Ovathan ne sinänsä ihan kiinnostavat messut aiheen puolesta, mutta eivät sellaiset, että haluaisin maksaa sisälle. Niin paljon siellä ei ole mielestäni nähtävää. Kaiken lisäksi Hifiexpo on paljon mielenkiintoisempi ja siellä tuli vähän sellainen lapsi karkkikaupassa -fiilis ja tuli sellainen olo että lottovoitto, come to mama! Voisi vähän auttaa, jos lottoaisi aktiivisesti eikä vain muutaman kerran vuodessa... Joskus lapsempana lotto oli viikottainen perinne. Toisaalta, ei sieltä kauheasti koskaan mitään voittanut. Olen aina ollut huono voittamaan ja koko elämän ajaksi varattu voitto-onneni taisi kulua siinä, kun kerran voitin Nintendo Wii:n :D
Näin sentään Dixiexpossa herra angrybirdsin eli Peter Vesterbackan. En tosin ole koko peliä koskaan pelannut. Olen lainannut muiden puhelimia vain Nyan Catin pelaamiseen.
Tuolla tuli vastaan ehkä astetta tavallista tyylikkäämpi vanha rouva, jolla oli kaulassa Baphomet -pentagrammi. Pisti kyllä vähän miettimään, että pitikö rouva sitä vain hienona koruna vai oliko sillä joku syvällisempikin merkitys. Haluan uskoa jälkimmäiseen, sillä on mukava ajatus, että ulkonäkö niin sanotusti pettää.
Häiritsevää muuten, miten tuosta Digiexpon mainoksesta tulee mieleen BB, joka on kyllä pahinta kuraa mitä televisiosta on koskaan tullut. Lopettaisivat koko roskan tekemisen ja käyttäisivät ne rahat vaikka joidenkin laatusarjojen ostamiseen kanavalle.

 

 

Eilisen naama ja on se hassua, miten mielipiteet voivat muuttua. Joskus vannoin itselleni, ettei enää koskaan mitään keskijakausta ja mitä näemmekään! Hiukseni tosin ovat ärsyttävästi toispuoleiset kun kasvatan tätä lyhyttä sivua pois. Onneksi sitä saa kuitenkin vähän piiloon. Juurikasvuakin on, mutta sitäkin pystyy vähän piilottelemaan, kiitos KC Professionalin color maskin. Käytin sitä punaisten hiusten kanssa ja ihmeitä se melkein teki. Toimii myös mustassa. Ja värejä on tosiaan monia, joista valita. Suosittelen lämpimästi, jos ei ole vielä tullut kokeiltua.

Kuvan tarjosi google

The taker of souls we shall see, on samhain eve

 

Halloween, samhain jne. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kuten jokavuotiseen perinteeseen kuuluu, piti jälleen syödä Arnold'sin halloween -donitsi. Se ei ole enää samanlainen kuin joskus ennen, mutta nyt siinä on oikein söpöjä pieniä luita koristeena! Siitä plussaa, vaikka maku oli ennen parempi. Haluaisin itselleni noita luita, että niillä voisi koristella kakkuja.

 

Donitsin mussutin jo viime viikonloppuna ja eilen tuli juhlistettua halloweenia myös ruoan merkeissä. Mitään juhlia ei ollut tarjolla, kuten ei yleensäkään (viime vuosi poikkeuksena kun oli vampyyrinä halloween-bileissä), joten ihan kotosalla tuli oltua. Olikin mukavaa kaikessa rauhassa nauttia hyvää ruokaa, joka tietenkin edusti parhaan mukaan jotain kauteen sopivaa, sadon viimeistä antia. Toisin sanottua bataattia ja kesäkurpitsaa (sai korvata kurpitsan). On tuossa sitten myös vähän muuta, mutta nuo ovat pääraaka-aineet ja hyvää on. Nomnom.
Piti tietenkin myös vähän koristella teeman mukaan ja muistaa kynttilät. Tai no tuikut tässä tapauksessa, kun en raaski polttaa mustia kynttilöitäni jotka ovat kauniissa kynttelikössä.

Lepakko puussa

Boo -fangirlillä pitää tietenkin olla halloweeninakin Boo kummittelemassa! Omistan niitä vain kolme. Nyyh. No, joku kaunis päivä vielä hakkautan itseeni pienen Boon, se on varmaa.
Rakastan tuota pikku kisua, se on niin söpö noiden mustien aliensilmiensä kanssa <3. Sopi hyvin teemaan myös oranssin värinsä puolesta.

Food omnom! Älkää rakkaat lukijat huomioiko aterimien väärää järjestystä, johon ne epähuomiossa ensin heitin ja mukavasti myös sitten räpsäisin kuvan niin. Ja nyt tietenkin varmasti kiinnitätte asiaan huomiota. Hehe.

Jälkiruoaksi leivoin onneksi herkulliseksi osoittautuneen mango-valkosuklaakakun. Kertaakaan en ole mitään hirveää tehnyt, vaikka noudatankin keittiössä yleensä ohjeet on yliarvostettuja -periaatetta. No, toki nyt kakkutaikina ohjeen mukaan (jonka nyt muistaakin ulkoa), mutta täyteet voi heittää mielikuvituksen mukaan omasta päästä. Ruoatkin on kiva keksiä itse.

Hämähäkki auttaa ystävällisesti tajuamaan, mitä tuo epämääräinen koristelu yrittää esittää. Ensin suunnittelin tehdä kaakaolepakoita, mutta kun tuota suklaarouhetta jäi yli, niin väänsin sillä sitten nopeasti pienen seitin kakun päälle.

Sisällä on säilykemangoista tehtyä sosetta ja kermasta, mangotuorejuustosta ja valkosuklaasta tehtyä täytettä. Kostutukseen ajattelin joskus mangolikööriä, mutta se jäi nyt tekemättä. Pitänee sitten joskus kokeilla uudestaan sen kanssa. Nyt mentiin vain säilykemangojen mehulla.

Jotta ei menisi liian herkulliseksi ja ruumiit kuuluvat halloweeniin, niin pistetään kuva variksesta joka syö jotain lintusta. Ei tosin herkkähermoisten onneksi näy pahemmin.

 

 

 

Tietenkin myös itse koristauduin teeman mukaisesti tusinalepakolla